maanantai 29. toukokuuta 2017

Nicola Yoon: Kaikki kaikessa

Olen lukenut paljon enemmän kirjoja kuin sinä. Ihan riippumatta siitä, montako olet lukenut. Olen lukenut enemmän. Usko pois. Minulla on ollut aikaa.

Jamaikalla syntyneen Nicola Yoonin esikoisteos Kaikki kaikessa kertoo tarinan Madelinesta, Maddysta, joka sairastaa niin vakavaa tautia, että ei voi poistua kotoaan. Hän on elänyt 18 vuotta samassa talossa, käynyt koulunsa kotona ja ollut lääkäriäitinsä tarkassa valvonnassa. Ei ystäviä, ei sosiaalista elämää, ei tavallista ruokaa jne. Maddylla on siis ollut kaikki maailman aika lukea kirjoja ja katsella elokuvia, kunnes naapuriin muutti uusi perhe ja kaikki muuttui, sillä perheessä oli poika nimeltään Olly. Maddy ei voinut olla katselematta Ollya ja Olly ei voinut olla katselematta Maddya.

Olly: tule ikkunaan
Madeline: Nytkö? Panin jo yöpaidan päälle.
Olly: pane kylpytakki päälle ja tule ikkunaan niin että näen sinut
Madeline: Selvä, ihan kohta. Hyvät yöt, Olly.
Olly: öitä maddy

Nuoret keksivät nopeasti viestittelyn netin ja puhelimen välityksellä. Kontrolloiva äiti ei olisi antanut Maddylle lupaa kiihdyttää itseään ja sairastua siinä samalla. Äiti halusi pitää Madelinen elossa keinolla millä hyvänsä. Ollyn tavattua Madeline alkoi kyseenalaistaa omaa elämäänsä. Oliko elämä elämisen arvoista sidottuna neljän seinän sisälle. Huomattuaan nuorten yhdessä viettämän ajan, äiti takavarikoi läppärin ja kännykän, mutta nuoret kirjoittivat ikkunaan tai keksivät muuta, kunnes arestit ahdistivat Madelinen tekemään jotain epätavallista, jotain uhkarohkeaa, jotain sellaista, mitä tehdä ennen kuolemaa. Olla yhdessä Ollyn kanssa ja kokea rakkauden.

"En voi uskoa, että olen jäänyt osattomaksi tästä kaikesta", minä sanon. "Olen jäänyt osattomaksi koko suunnattomasta maailmasta."

Kaikki kaikessa teoksen elokuva on jo julkaistu Suomessa. Kirjan päähenkilöt ovat suloinen Madeline, joka on ennen Ollya sopeutunut sairaan osaan, mutta energisen Ollyn tavattuaan haluaa enemmän, vaikka vain sen pienen hetken ajan. Hän haluaa hengittää tavallista ilmaa, olla ulkona, liikkua ihmisten seassa, käydä antikvariaateissa ja kirjakaupoissa, mennä yliopistoon. Vain pienen hetken ajan, onko se liikaa vaadittu. Hellyttävä rakkaustarina, joka on tähtiin kirjoitettu.

Nicola Yoon, Kaikki kaikessa ****
suom. Helene Bützow
Tammi 2017
s. 316 + 6 sivua leffakuvia
Everything, Everything 2015
Nuortenkirja



sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Roald Dahl: Kirahvi, Kaani ja minä

Kotini lähellä on kummallinen vanha, autio puutalo, aivan yksinään tien varressa.

Roald Dahlin Kirahvi, Kaani ja minä lastenkirjan kertojana toimii pieni poika nimeltänsä Olli. Olli on utelias ja häntä kiinnostaa vanha talo, joka vieläpä on toiminut ennen vanhaan makeiskauppana. Hänen suurin toiveensa on, että makeiskauppa aukeaisi uudestaan, oikea makeistaivas. 

Eräänä päivänä vanhan talon sisältä lentelee vanhoja tavaroita ulos vauhdilla ja Olli saa tietää, että taloon on muuttanut asumaan Kirahvi, pelikaani nimeltään Kaani ja apina. Eläimet olivat perustaneet oman liikkeensä vanhaan taloon, mutta se ei ollut makeiskauppa. Eläimet pyytävät Ollin apua siihen, että saisivat työtä, koska kaikki heidän rahansa olivat menneet kauppaan ja remonttiin ja heillä oli kaikilla kamala NÄLKÄ. Rahaa tarvittiin ruoan ostamiseen.

Eläimet saivatkin oikein mukavan työpaikan, jossa he pystyivät olemaan monella tapaa avuksi. Ollinkin avuliaisuus huomattiin, joten kaikki eläimet ja myöskin Olli saivat toivoa mitä halusivat. Olli toivoi, arvatkaapas mitä :)

Kirahvi, Kaani ja minä on neljäs Roald Dahlin lastenkirja, josta olen blogannut täällä Kirjasähkökäyrässä. Kirja on selkeästi suunnattu hieman nuoremmille lapsille, mutta kirja on kiva. Eläimet, varsinkin kiltit ja puhuvat eläimet, ovat aina mukavia lasten satukirjojen hahmoja. Kirjan teemoina nousee ylös ystävyys, yhteistyö ja unelmat, jota värittää satumaisuus. Kirja kertoo lapsille sopivalla tavalla, että saadakseen ruokaa tarvitaan rahaa ja rahaa saa tekemällä työtä. Hieman opettavainen satu, mutta kunnon sadut ovat aina opettavaisia ja niissä on onnellinen loppu. Suosittelen kirjaa alle kouluikäisille.

Mä vaikka mädän makrillin
tai pilaantuneen sardiinin
voin tässä heti ahmia
ettei kohtais nälkäkuolema!

Roald Dahl, Kirahvi, Kaani ja minä ***
kuvitus Quentin Blake
suom. Kimmo Pietiläinen
s. 79

Dahl Roald: Iso Kiltti Jätti
Dahl Roald: Ilmarin ihmelääke
Dahl Roald: Kuka pelkää noitia
Dahl Roald: Kirahvi, Kaani ja minä

Osallistun tällä lastenkirjalla Kirjojen pyörteissä-blogin Jennyn Ajattomia satuja ja tarinoita-lukuhaasteeseen.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Marko Annala: Värityskirja

Nämä pojat nauttivat tästä, ja jokainen kiusanteko saa heidät ylittämään itsensä. Olen heille kuin rima korkeushyppääjille. Seuraava teko on aina verisempi kuin sitä edeltävä.

Marko Annalan omaelämäkerrallinen, koskettava ja pakahduttava esikoisteos Värityskirja  laittaa jokaisen miettimään omaa koulunkäyntiaikaansa ja mitä siellä mahdollisesti tapahtui. Marko Annalan koulunkäyntiä häiritsi jatkuva kiusaaminen, jota joukon  johtaja sai kaverinsa tekemään. Kukaan tai mikään ei voi viedä sellaisia muistoja pois. Marko Annala yritti sitä viinan, huumeiden ja väkivallan avulla, mutta se ei auttanut. Marko Annala sairastui ja sai vuosien saatossa useita erilaisia mielenterveysdiagnooseja. Yksi syy mielenterveyden horjumiselle oli traumaattiset kokemukset lapsuudessa. Toivoisin, että jokainen kiusaaja miettii mitä on tehnyt ja mitä se on voinut vaikuttaa. Ainakin kiusaaminen pilaa lapsen ja nuoren jokapäiväisen elämän ja luo merkin, josta on vaikea päästä irti. Kiusaaminenhan ei ole pelkästään kouluihin liittyvä ilmiö, vaan se on kaikkialla meidän yhteiskunnassa. Se miten joudut silmätikuksi ja kiusatuksi ei johdu sinusta, vaan se johtuu kiusaajien ilkeästä ajatusmaailmasta, joille kiusaaminen on leikkiä, julmaa leikkiä ihmisten elämällä, tunteilla ja tulevaisuudella.

Vastaantulijat tuntuvat väistyvän käteni komennuksesta vuoroin vasemmalle vuoroin oikealle, aivan kuin minä olisin kaiken keskipiste, koko uuden todellisuuden luoja vasten tahtoani. Jumalan valtuudet mutta ihmisen mieli.

Marko Annalaan tutustuin ensimmäisen kerran Error - Mielen häiriöitä teoksessa, jossa Marko on yksi mielenterveytensä kanssa kamppaileva kirjan henkilö, joka kuvaa oman mielen haasteita, erilaisia diagnooseja, yhteiskunnan asettamaa byrokratiaa, joka aiheuttaa kenelle tahansa taistelua, ja sitten sitä arkea ja perheen kanssa elämistä sairastuneena. Marko Annala on kuin kuka tahansa meistä, paitsi että hän on Mokoma-yhtyeen laulaja ja rocklyyrikko. Luova henkilö. Värityskirjassa tulevat tutuiksi kaikenlaiset oireet, sairaslomat ja kamppailu paniikkihäiriötä ja harhoja vastaan. Samalla Marko on isä ja aviomies. Tämän kaiken saaminen kirjankansien väliin lapsuudesta tähän päivään on vaatinut lujaa keskittymistä siihen, että maailmassa säilyvät värit. 

Tämän postauksen olen kirjoittanut Kristan muistolle, ihanalle blogiystävälle, joka kuoli maaliskuun lopussa 2017. Luin Värityskirjasta Kristan blogissa, jossa Krista kertoi avoimesti myös omasta masennuksestaan. Olen itse saanut seurata lähipiirin mielenterveysongelmia, jotka järkyttävät aina myös minua, miten voisin olla avuksi. Mielenterveyspotilaiden sairastuminen koskettaa laajasti lähipiiriä ja kuten Marko Annala kertoi kirjassaan hänen ollessa pitkällä sairaslomalla, myös bändi vietti hiljaiseloa. Toivon Marko elämääsi ilonpisaroita ja voimia silloin kun elämä on hajoamaisillaan, ja tähtisadetta luovalle elämällesi. Annat kirjallasi toivoa monen mielenterveyspotilaan elämään.

Viltin lämmössä, jäkälän peittämällä rantakalliolla, kuun leikatessa jyrkästi niemen veden kahtia, en vaihtaisi osaani kenenkään kanssa. Olen mieluiten tässä, tällaisena, omissa nahoissani.

Marko Annala, Värityskirja *****
Like 2017
s. 203
Omaelämäkerta
Mielenterveysongelmat

Kristan bloggaus Värityskirjasta.
Elina Järvi, Tiina Hotti, Olga Poppius: Error - Mielen häiriöitä





tiistai 23. toukokuuta 2017

Paula Ritanen-Närhi: Nykyaikainen kaupunkipuutarha

Televisiosta tutuksi tullut puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi on tehnyt jo useamman puutarhakirjan omien puutarhojen kanssa pähkäileville teeseitse-puutarhureille. Nykyaikainen kaupunkipuutarha on kattava teos kaupunkimaisen kukkien, pensaiden, puiden ja hyötykasvien kasvattamiseen. Kirjaa lukiessa ja katsellessa runsaita ja kauniita kuvia tulee mieleen, että kyllä minäkin pystyn tuohon, mutta virheitä tulee tehtyä tai sitten käy niin, että eläimet tulevat ja popsivat kaiken parempiin suihin. Ainakin meidän pihalla on käynyt niin. Omassa kuvassa näkyy kukkalaatikoihin istuttamat pelargoniat ja muratit, joita joku käy näykkimässä ja joka päivä löydän katkenneita kukkavarsia. Kirjassa ei puututa eläinten tuhoihin tai niiden karkottamiseen, vaan opetellaan luomaan kaunista ja syötävää kaupunkipuutarhaa.

Kirja on jaettu otsikoilla mm. Pienen pihan puut ja pensaat, jossa alaotsikoina ovat Pohjoisen kestävät lajit, Helppohoitoiset puut, Puiden hoitaminen ja Riippapuita pikkupihaan. Pihan ja parvekkeen hyötykasvit-otsikon alaotsikoina ovat Laatikkoviljely, Pihan kasvihuone, Kasvimaalta säilöntään, Kylvötaimien kasvattaminen, Taimien pitäminen terveenä, Perunaa patiolta ja Amppelitomaatti, Ikkunalaudan yrttiviljelmä, Suosikkiyrttejä, Salaatit, Yrttiviljelmän siirtäminen ulos, Yrttien kuivaaminen, Hyötykasvien viljelyvinkkejä. Ja kirjasta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista.

Minusta nuo amppelihyötykasvit ovat hauskoja, varsinkin mansikat ja tomaatit, sillä ne mahtuvat roikkumaan amppelikukkien sekaan parvekkeen kattoon tai kuistin kattoon, mikä ettei kasvihuoneeseenkin, jos sellaisen saa mahtumaan kaupunkipihaan. Voihan sellaisen amppelihyötykasvin laittaa roikkumaan vaikka puun oksalle, jos tarpeeksi vahva puunoksa löytyy omalta pihalta. Siinäkin voi käydä niin, että herkut maistuvat myös pikkulinnuille, ja itselle jää vain kasvattamisen ilo :)

Nykyaikainen kaupunkipuutarha sisältää kaikkea kaupunkipuutarhaan, myös Pihan rakenteet, Pihan kiveämisen, Muureilla ilmettä pihaan, Pihan aidat, Pihan vesiaiheet, Pihavalaistus luo tunnelmaa ja Monimuotoisen luontopihan. Kuvat ovat loistavia ja uskoisin, että aika moni kuvista on Ritanen-Närhen omasta puutarhasta otettu, tosin kiitososassa on lueteltu hirmuinen määrä eri ihmisiä, jotka ovat antaneet kuvata omaa pihaansa. On se vain niin kiva katsella jo useamman vuoden rehevöitynyttä puutarhaa, missä kaikelle on löytynyt paikkansa. Tykkään juuri kansikuvan mallisesta pihasta, jossa olisi köynnösportteja ja olo olisi kuin Liisalla Ihmemaassa, että mitä sieltä porttien toiselta puolen löytyykään. Tykkään myös kiveyksistä, muureista ja kukkarunsaudesta sekä kasvihuone olisi kiva. Kirjan parissa viihtyy varmasti useammankin kerran ja se antaa monenmoista uutta ideaa ja ajatusta omalle pihalle. Kevät on parasta suunnitteluaikaa ja kun se kylmyys kaikkoaa, niin suunnitelmat voi käynnistää. Ensimmäiseksi tietysti suunnistetaan puutarhamyymälöihin. Unohdin kirjoittaa, että ne siemenet laitettiin tietysti purkkeihin kasvamaan jo hyvissä ajoin kevättalvella. Arvatkaapa muistinko, no en ;) Mutta taimia saa puutarhalta!

Paula Ritanen-Närhi, Nykyaikainen kaupunkipuutarha *****
valokuvat Paula Ritanen-Närhi, Valtteri Närhi s.8, Seppo Närhi s. 20-21
Minerva 2016
s. 160





maanantai 22. toukokuuta 2017

Aapeli: Koko kaupungin Vinski

Eräs henkilö ostaa näkymättömyyspulveria.

Aapeli alias Simo Puupponen (1915-1967) oli toimittaja ja kirjailija. Hänen nimimerkkinsä oli Aapeli, ja hän oli ahkera pakinoiden kirjoittaja. Aapeli on Koko kaupungin Vinskin kirjoittaja ja kirja on selkeästi klassikkoainesta, eikä ole harmaantunut ajan saatossa, vaan huumori puree edelleen. Päähenkilö on koulupoika nimeltään Vinski ja kirjan kuvioissa kevät muuttuu kesäksi ja Vinskillä on aikaa seikkailla näkymättömyyspulverin avulla. Vinskillä on punainen tukka ja kesakoita ja kaikenlaiset metkut mielessä. Onneksi hänellä on myös O-tunto. Jos kiinnostaa tietää mikä se sellainen O-tunto on, niin tämä kirja on juuri oikeaa luettavaa. Luulisin, että tähän kirjaan ihastuvat sekä tytöt että pojat, kukapa ei haluaisi seikkailla näkymättömyyspulverin avulla näkymättömänä. 

Jalomielinen naulanomistaja.

Vinskiä hieman harmitti, sillä hänen tykkäämänsä opettaja ihastui aina vääriin miehiin. Nytkin opettajan luokse oli tullut vierailulle mies, jota ei voinut mieheksi puhutella. Jos kaulassa on silkkinen kaulaliina, keltaiset nahkakäsineet kädessä, päässä vihreä hattu ja nenän alla pienet viikset kuin rivi kuivia sillinruotoja, niin eiköhän ole Vinskin aikomus auttaa opettaja eroon tuosta oudosta otuksesta. Apunaan Vinski käyttää näkymättömyyspulveria ja nauloja. Tai ootapas kun luen miten se menikään.

Vinski on mukana kuvioissa, kun päällystakit alkavat kummittelemaan Neiti Naranterin tyynykerhossa, ja silloin kun herra Haljuliini saa nahkiaisen. Vinski on reipasotteinen ja uskaltaa säikytellä varkaita Hanurinomistajan huvilassa, josta hän sai hyvän palkkion, tietysti sellaisen mistä hänelle oli hyötyä pitkäksi aikaa. Lutikkalinnan laiskat äijät olivat hieman kovapäisempää sakkia, mutta kyllähän Vinski sai heillekin kurin aikaiseksi. Koko kaupungin Vinski tuli Vinskistä hänen tehtyä urotyön, josta ilahtui koko kaupungin väki.

Jos sinusta tuntuu, että haluat lukea jotakin hauskaa, tai muistella omaa lapsuutta, kun luit Vinskiä tai sitten haluat lukea lapsille hassunhauskan satukirjan, niin valitse silloin Koko kaupungin Vinski. Et tule katumaan, mutta varoituksen sana, jos sinusta tuntuu, että jostakin kuuluu böö, niin se on vain Vinski, mahdottoman mukava poika, ja näkymätön. Ja jos haluat jatkaa Vinskin seikkailuja, niin lue Vinski ja Vinsetti lastenkirja. Molemmista kirjoista on tehty myös elokuvat, mutta kauan aikaa sitten.

Se on vain eräs Vinski tuolta kaupungin toisesta päästä. Hän on keksinyt jonkin uuden puhallusputkileikin meidän lapsillemme.

Aapeli (Simo Puupponen), Koko kaupungin Vinski *****
kuvitus: Maija Karma *****
Wsoy 1972  7.painos
s. 125
ensimmäinen julkaisu 1954
Lastenkirja

Osallistun tällä lastenkirjalla Kirjojen pyörteissä-blogin Jennyn Ajattomia satuja ja tarinoita-lukuhaasteeseen, sekä Luetaanko tämä?-blogin Kian Lapsuuteni kirjasuosikit-haasteeseen.
 


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Mary Kubica: Don´t You Cry - Menneisyyden varjot


Minun olisi pitänyt tietää oitis jonkin olevan pielessä.

Mary Kubican kolmas suomennettu psykologinen trilleri Don´t You Cry kertoo tarinan Chicagossa kadonneesta kämppäkaverista. Se kertoo myös tarinan salaperäisestä naisesta, joka ilmestyi pieneen satamakaupunkiin tunnin ajomatkan päähän Chicagosta. Kirjan kertojina toimivat Quinn, joka oli kadonneen Estherin kämppis ja Alex, joka tutustui salaperäiseen nuoreen naiseen ja koska nainen ei kertonut nimeään, Alex antoi mielessään naiselle nimen Pearl. Mary Kubican psykologiset trillerit ovat mielenkiintoisia ja lukiessa miettii koko ajan mitä oikein tapahtui ja onko salaperäinen Pearl kadonnut Esther. 

Silloin minä oivallan: ehkä pyhä Esther ei sittenkään ole niin pyhä.

Quinn etsii Estherin tavaroista tietoa katoamisesta ja huomaa, että Esther on jättänyt myös puhelimensa asunnolle. Poliisista ei olla kovin kiinnostuneita katoamisesta, sillä aikuinen saa kadota, jos haluaa, mutta Quinn on eri mieltä, hän haluaa löytää Estherin. Onneksi Quinn saa työkaveristaan apua etsintöihin ja työkaverilla on pääsy kaikenlaisiin tiedostoihin mistä on apua. Se ei lievitä Quinnin pelkoa, sillä hän on varma, että Estherille on tapahtunut jotakin ja hän on seuraava  uhri.

Silloin kuulen nimeni, kuiskauksena tuulessa. Quinn... Quinn... tuuli sanoo, tai niin minä ainakin kuulen.
Sitten kuuluu naurua, karmaisevaa naurua.
Hän ilmestyy puiden varjoista.
Hän.

Toisaalla nuori Alex on tutustunut lähemmin salaperäiseen kauniiseen naiseen, joka vaikuttaa itsenäiseltä, mutta joka tekee Alexin mielestä outoja asioita, sen verran outoja, että ei niitä selväjärkinen tekisi. Alexissa näyttäisi olevan hieman stalkkerimaisia piirteitä. Hänen kotioloissaan ei ole hurraamista ja työpaikkakin on melkein säälistä annettu. Alex on kuitenkin söpö, mutta olisi se kirjailija voinut olla hieman armollisempi Alexille. Ihastuminen on vain niin ihanaa, vaikka viisainta olisi ollut juosta lujaa karkuun.

Kubicalla on taito kirjoittaa jännittäviä psykologisia tarinoita, jotka paranevat loppua kohden. Toivotan kirjan parissa jännittäviä lukuhetkiä. Löytyykö Esther ja kuka salaperäinen nainen on? Mikä linkki yhdistää näitä kahta tarinaa? Loppu ei ole valmiiksi pureskeltu, mutta kirjan viimeinen sivu oli sopiva kevennys keväisen linnunlurituksen seuraksi.

Mary Kubica, Don´t You Cry - Menneisyyden varjot ***
suom. Virpi Kuusela
Harper Crime 2017
s. 350
Don´t You Cry 2016
Trilleri

Kubica Mary: Good Girl - Kunpa tietäisit
Kubica Mary: Pretty Baby - Kuinka pitkälle olet valmis menemään?

perjantai 19. toukokuuta 2017

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Haisee mädältä kananmunalta. Ilma on harmaa, ruudinsavusta sumea. Kaikkia muita paitsi minua on ammuttu. Minussa ei ole naarmuakaan.

Suurin kaikista palkittiin vuonna 2016 Ruotsin dekkariakatemian parhaana ruotsalaisena rikosromaanina. Malin Persson Giolito kulkee isänsä jalanjäljissä, sillä hänen isänsä on dekkarikirjailija Leif G.W. Persson. Persson Gioliton esikoisromaani Molemmille poskille (2008) kertoi omiin kokemuksiin liittyvän tarinan työpaikasta irtisanotusta naisesta. Toinen kirja Suurin kaikista on oikeussalitrilleri, joka kertoo melkein vuoden kestävästä tutkintavankeudesta, johon nuori Maja joutui kouluammuskelun jälkeen. Massamurhaaja, joka ei uskaltanut tappaa itseään, huusivat iltapäivälehtien otsikot Majan ollessa vangittuna ja eristettynä. Kirjailija on ammatiltaan asianajaja, joten hänellä on omakohtainen kokemuspohja oikeudenkäynteihin ja vankeihin, tuomioihin, poliiseihin, tutkimustyöhön ja yleensä kaikkeen mikä liittyy rikoksiin. Hän on myös liittänyt mukaan mediasirkuksen mikä riehuu rikosten ympärillä. Media voi päättää syyllisyydestä, ennen kuin tutkintaa on edes suoritettu.

Syyttäjä tulee puhumaan paljon enemmän Sebastianin tekemisistä kuin kaikesta muusta yhteensä, koska hän sanoo, että sen mitä Sebastian teki, sen me teimme yhdessä. En tiedä, miten jaksan kuunnella, mutta on vaarallista antaa keskittymisen herpaantua. Silloin tulevat äänet.

Maja seurusteli omalla luokallaan olevan pojan kanssa, jonka elämä oli suistunut alamäkeä. Koska käytettävissä oli suuret rahat, alamäkeä loivennettiin rahan avulla. Raha oli myös yksi iso syy, miksi alamäki alkoi. Syitä oli muitakin, mutta Maja toi pojan elämään arkipäivää ja rakkautta. Sehän ei tietenkään riittänyt, vaan elämä meni aina vain hullummaksi. Rahan lähellä riittää siipeilijöitä, huumeita ja muuta rikollista puuhaa, rikollisia. Mielenterveys järkkyi, mutta apu ei ollut riittävä. Majan oli palattava poikaystävänsä elämään takaisin.

Ja minä luulin, että hän ymmärsi. Tajusi, miten helvetin huonosti kaikki oli, eikä siksi kysynyt, mitä voisi tehdä. Ei kysynyt, voisiko auttaa, koska tiesi, miten pahasti asiat olivat. Enkä minä sanonut mitään. En yhtään mitään.

Malin Persson Giolito kirjoitti järkyttävän tarinan vankilassa tuomiota odottavan Majan elämästä. Tarinassa vuorottelevat tapahtumat aiemmasta elämästä, oikeudenkäynnistä ja vankilassaolosta. Tuomiota on odotettava jännittyneenä, kirjaa ei voi laskea käsistä, sillä se pitää lukijan mukana sekä koulusurmiin johtaneissa tapahtumissa ja oikeussalissa, kun syyttäjä luettelee päivä päivältä kasvavaa todistusaineistoa. Tämän vuoden jännityskirjallisuus on ollut järkyttävän hyvää, mutta Malin Persson Gioliton Suurin kaikista tuli ja pokkasi parhaan ruotsalaisen dekkaripalkinnon. Onneksi olkoon! Suosittelen!

Malin Persson Giolito, Suurin kaikista *****
suom. Tarja Lipponen
Johnny Kniga 2017
s. 411
Störst av alla 2016
Trilleri