Hollantilainen Daniëlle Hermans on esikoiskirjassaan Tulppaanimurhat (Het tulpenvirus 2010, suom. 2012) kirjoittanut suorastaan mykistävän hyvän jännärin kaikille jännityskirjojen ystäville. Kirja oli luettava heti kannesta kanteen, sillä kahden tarinan kirja veti vastustamattomasti minua puoleensa. Kirjassa kerrotaan sekä nykyajasta, jossa tapahtuu murhia tietyn asian johdosta, että vuodesta 1636, jolloin tapettiin arvostettu tulppaanikauppias. Kahden tarinan juonenkäänteet liittyvät toisiinsa ja pidin kovasti tarinaan sisälletystä historiallisesta murhamysteeristä.
Alec Schoeller löytää Lontoossa ainoan sukulaisensa, setänsä
Frank Schoellerin, kuolemaisillaan väkivallan uhrina. Setä antaa viimeisillä
voimillaan hänelle vanhan kirjan ja vannottaa Alecia, ettei tämä anna sitä
poliiseille. Alec päättää selvittää setänsä murhan ilman poliisien apua ja
pyytää ystäviään auttamaan häntä. Tästähän eivät poliisit pidä, sillä alussa he
uskovat Alecin olevan murhaaja.
Sedän antama kirja on hollantilainen tulppaanikatalogi
vuodelta 1636 ja Alec ystävineen on ihmeissään, mistä sedän murhassa on
kysymys. Mitä yhteistä voi olla ikivanhoilla tulppaaninkuvilla ja Alecin sedän
murhalla? Ystävykset lentävät Lontoon ja Hollannin väliä ja etsivät
johtolankoja. Lopulta selviää, että setä on pimittänyt Alecilta tietoja omasta
toiminnastaan eräässä säätiössä, jonka toiminta ei kestä päivänvaloa. Murhaaja
listii säätiön jäseniä yksi toisensa jälkeen. Ennen kirjan loppuhuipennusta
Alec ehtii olla useamman kerran vastapuolen kohteena, mutta pelastuu joka kerta
kuin ihmeenkaupalla.
Kirja on todella jännittävä ja aihe on hollantiin ja
hollantilaisuuteen liittyvä, koska siellä on kasvatettu tulppaaneita vuosisatojen
ajan. Tulppaanimurhat oli virkistävä lukukokemus jännityskirjojen saralla ja
suosittelen sitä kaikille murhamysteerien ystäville. ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti