keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Säkenöivät hetket


Hieman yllätyin Katja Kallion uusimmasta kirjasta Säkenöivät hetket, sillä kirja kertoi ensimmäisessä kappaleessa vuodesta 1914 ja jatkui seuraavissa kappaleissa vuosiin 1934–36. Kirjan nimi ja kansikuva toivat mieleeni nykyajan naiset rannoilla ottamassa aurinkoa. Kirjan nimeä olisin miettinyt vielä, sillä en osannut sitä kyllä noihin ensimmäisen maailmansodan ja luokkasodan aikakausiin oikein liittää mitenkään, ellei ohimenevät ihastumiset ja rakastumiset hiukan säteilleet. Ehkä kirjan nimi oli otettu ensimmäisen kappaleen huolettomasta Hangon lomailusta tai myöhemmin muutamasta uimarannalla vietetystä hetkestä.. Muuten kirja oli hieno kuvaus ihmiskohtaloista kyseisinä vuosina. Kallio oli tehnyt kirjastaan todella onnistuneen lukupaketin ja jokainen lause, jokainen kappale ja jokainen juonenkäänne oli suunniteltu mielekkäästi ja onnistuneesti.

Kirjan päähenkilö Elly oli vuonna 1914 äitinsä kanssa lomailemassa Hangon kylpylässä ja vietti siellä aikaansa ystävänsä Pepin kanssa, joka oli venäläinen aristokraatti. Päivät olivat huolettomia, aurinkoisia ja tunnelma oli leppoisa, kunnes saksalaiset hyökkäsivät kaupunkiin. Sodansyttymispäivänä Ellyn äiti joutui sairaalaan ja kuoli siellä kolmen päivän sisällä. Theo, johon Elly oli jo tutustunut aiemmin, vei Ellyn kotiinsa ja heidän perheensä auttoi orpoa tyttöä selviytymään sodan aikana. Elly ja Theo menivät naimisiin ja saivat neljä lasta, sodasta selvittiin, mutta elämä oli taistelua nälkäkuolemaa vastaan. Kirjan sotakuvaukset olivat vähäisiä, jota jäin hieman enemmän kaipaamaan.

Vuonna 1934 Ellyn vanhimmat tytöt olivat jo lähes aikuisia ja heitä alkoi nuoret miehet kiinnostaa. Rakkaus ja yhteisen elämän aloittaminen ei ollut kuitenkaan helppoa ja Kallio on kirjoittanut runsaasti mutkia matkaan tyttöjen rakkauselämälle. Lähipiiri ei katsele hyvällä silmällä nuorten miesten ja naisten yhteiselämää, tuohon aikaan asenteet olivat huomattavasti jäykemmät kuin tänä päivänä ja yleensä seurustelusuhteiden seurauksena oli lapsi. Ellykään ei selvinnyt ilman ihastumista, sillä eläminen Theon kanssa ei ollut ruusuilla tanssimista ja liitto oli jäänyt alun perinkin etäiseksi. Kallio kuvasi Ellyn ihastumisen todella upeasti vertaamalla sitä hyönteismaailman kosinta - ja parittelumenoihin, jota luin henkeä pidätellen, sillä se oli niin kaunista. Tästä luokkasodan aikakaudesta ei juuri ole mainintaa ja vuosi 1935 hypätään yli kokonaan, jolloin Suomessa oli talvisota. Työmiesten punaiset hihaliinat olivat melkein ainoat muistutukset tästä Suomea ravisuttaneesta ajasta, josta ei puhuttu ollenkaan.

Kirjan koskettavin osuus oli viimeisin kappale, jossa Ellyn tytär asui Ruotsissa ja Elly lähti tyttärensä luona käymään. Heidän välillään oli tyttären syntymästä saakka ollut aukko, jonka he molemmat tiedostivat ja nyt oli tullut aika hoitaa haavoja. Jokainen äiti tuntee tuskaa ja ikävää, kun lapsi muuttaa kotoa pois. Kallio on osannut kuvata kirjassaan näitä lähtemisen ja ikävän tunteita todella mieleenpainuvasti, vähintä ei ole halu pyytää anteeksi, joka kaihertaa sielua, eikä jätä rauhaan. Kirja oli hieno lukukokemus, ja teksti oli upea. ****

Elly katseli heitä hetken. Heidän takanaan näkyi laiva, joka oli tuonut hänet ja Beatan kotiin. Sen siniseen kylkeen oli täältä esteetön näkymä. Kauempana pilvien kumpuilu näytti jonkin kaukaisen kaupungin siluetilta. Meren sävy oli tumma ja laaja ja vaikeasti määriteltävissä, hiukan kuin vauvojen ja hyvin vanhojen ihmisten silmät.

Katja Kallio, Säkenöivät hetket
Otava 2013
s. 413

Katjan plokkaus 
Järjellä ja tunteella

2 kommenttia:

  1. Minäkin "taistelin" tuon kirjan nimen kanssa pitkään ja minua häiritsi samankaltaisuus Cunninghamin Säkenöivien päivien -nimen kanssa. Kirjan luettuani nimi tuntui kuitenkin juuri oikealta: jokaisella henkilöllä oli ollut ne säkenöivät hetkiset, jotka jollakin tavalla kantoivat läpi elämän kurjuuden.

    Osuva tuo sitaatti! Vauvojen ja hyvin vanhojen ihmisten silmät, voi että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että mainitsit tuon Cunninghamin Säkenöivät päivät, sillä se on tullut minua vastaan viime aikoina monessakin yhteydessä, tosin en ole lukenut sitä.
      Pidin kyllä kirjasta tosi paljon ja kirjassa oli juuri yksi kohta, jossa mainittiin säkenöivät hetket, mutta mutta...

      Poista