Kesälukemiseksi suosittelen amerikkalaisen Jean Hanff
Korelitzin Valkoista Ruusua, sillä se
on rakkausromaani, jossa käsitellään rakkausteemoja väliin teatterimaisin
keinoin komiikalla ja farssilla. Kirjaa lukiessa tuli mieleeni, että tämä olisi
valtavan hauska teatterin lavalla. Kesä ja kesäteatterit, ne kuuluvat yhteen,
joten olin iloisesti yllättynyt kirjan näytelmällisestä sisällöstä.
Kirjan yksi päähenkilöistä oli 26v. Oliver Stern, joka omisti
Valkoinen ruusu - nimisen kukkakaupan. Oliverilla oli suhde äitinsä ystävättären
48v. Marianin kanssa, joka oli naimisissa. Kirjan kuvioissa tuli selvästi
esille pettämiseen liittyvät tekijät, eli Marianille suhde Oliverin kanssa ei
ollut sama asia kuin Oliverille suhde Marianin kanssa. Marian ei halunnut
miehensä tai kenenkään muunkaan tietävän suhteesta, joten hän leikki piilosilla
oloa, mutta silti uskalsi pelehtiä Oliverin kanssa vapaasti omassa kodissa ja
omassa aviovuoteessa. Tietysti vanheneva nainen ja nuori miesrakastaja toi paljon keskustelun aiheita ja kiistoja rakastavaisten välille. Ensimmäinen kappale alkoi juuri sänkykohtauksesta
Marianin kotona, kun ovikello soi ja yllätysvieraita oli tulossa, mihin
piilottaa iso mies? Oliver yllätti koko porukan pukeutumalla Marianin
vaatteisiin ja peruukkiin sekä esiintymällä ristiinpukeutujana. Marianin serkku
oli myyty, huolimatta siitä, että hän oli tullut ilmoittamaan
naimisiinmenostaan nuoren miljoonaperijättären kanssa. Oliver sai Marianin
serkusta sinnikkään ihailijan, jonka toimista ei tragikomiikka ollut kaukana.
Voi ei. Voi ei, voi
ei, voi ei. Marian pudistaa päätään. Ja tämä on hitto soikoon hänen omaa
syytään: se ääliö ilmoitti tulevansa kaupunkiin, eikä hän saanut sanottua ettei
olisi tavattavissa. Ja nyt Barton on täällä, matkalla ylös. Ja Marian on
keittiössä lakana rintojensa peittona. Ja hänen sängyssään on alaston mies.
Kirjan näytelmällistä puolta oli korostettu myös jakamalla
kirja kahteen näytökseen. Ensimmäinen näytös hiljeni loppua kohti ja mietin jo
jättäväni kesken, sillä olin varma, että Marian ei enää kauan katsele Oliveria,
ja suhteen saturaatiohuippu oli saavutettu. Jatkoin silti toisen näytöksen
lukemista, ja Valkoinen ruusu aloitti
uuden raikkaan elämän nuoren naisen hahmossa, joka oli Marianin serkun Bartonin Sophie-morsian. Oliver sai Bartonilta tehtäväkseen toimittaa Sophielle ruusuja
joka viikko ja ensimmäisellä kerralla hän tapasi Sophien.
”Oletko kuullut meistä?”
hän saa vain sanottua.
”En. Tai siis olen.
Kuule, tiedätkö sinä mikä Valkoinen ruusu on?”
”No…mikä” Oliver on
aivan ymmällään. Totuus on, ettei hän oikein ymmärrä kysymystä. Hän tietää mikä
Valkoinen ruusu on hänelle, mutta merkitys on hänen omansa eikä sitä tiedä
kukaan muu. Ei hän tiedä, mitä muuta Valkoinen ruusu on. Sophie Klein
selvästikin tietää, ja se tuntuu hämmentävältä.
”Minä teen
väitöskirjaa Valkoisesta ruususta”, Sophie sanoo ja kumartuu taas kukkien
puoleen, tällä kertaa kosketellakseen niitä.
Oliverin ystävystyminen Sophien kanssa toi kirjaan uusia
teemoja liittyen juutalaisuuteen ja holokaustiin. Oliver oli itsekin
juutalainen, mutta hän ei tiennyt juutalaisuudesta juuri mitään. Sen Oliver
tiesi, että hän oli syvästi ihastunut, jopa rakastunut, Sophieen ja samalla hän
rakasti myös Mariania. Tämän kaiken lisäksi Sophie oli menossa naimisiin
Bartonin kanssa. Loppunäytöksestä löytyi ongelmia kyllikseen, mutta kaikenlaisten
kohellusten ansiosta kirjasta löytyi myös onnellinen loppu.
Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu ***
suom. Laura Jänisniemi
Tammi 2006
The White Rose 2004
Toivottavasti löydät lukuvinkkejä tästä luettelosta:
Kukkien kieli
Toivottavasti löydät lukuvinkkejä tästä luettelosta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti