tiistai 30. joulukuuta 2014

2014 kirjailijat ja kirjat


Aarnipuro Marja: rintasyövän jälkeen
Aron Elaine N.: Erityisherkkä ihminen 
Aslam Nadeem: Sokean miehen puutarha 
Autio Maria: Varjopuutarha
Barreau Nicolas: Pieni elokuvateatteri Pariisissa
Berry Julie: Kunnes kerron totuuden
Björk Marja: Mustalaisäidin kehtolaulu
Blӕdel Sara: Vain yksi elämä
Bowen James: Katukatti Bob
Bradley Alan: Piiraan maku makea
Bradley Alan: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Cela Camilo José: Mehiläispesä (Nobel)
Coetzee John Maxwell: Kesä   (Nobel)
Cornwell Patricia: Tomuksi ja tuhkaksi
Courtemanche Gil: Kaunis kuolema 
Delijan Sahar: Jakarandapuun lapset
Doctorow E.L.: Homer ja Langley 
Dosen Stephanie: Kauneimmat luontoneuleet
Ervasti Saara: Amorialaiset
Flynn Gillian: Paha paikka
Gahrton Lotta: Tonttulassa 
Gaige Amity: Schroder
Giordano Paolo: Ihmisruumis
Golding William: Kärpästen herra (Nobel)
Gordimer Nadine: Poikani tarina  (Nobel)
Green John: Tähtiin kirjoitettu virhe
Green Sally: Puoliksi paha
Haahtela Joel: Perhoskerääjä
Halttunen Elina : Syysvieraita
Halverson Seré Prince: Äidinrakkaus
Heino Jyrki: Kello
Hemingway Ernest: Kirjava satama (Nobel)
Hiekkapelto Kati: Suojattomat
Hiidensalo Venla: Karhunpesä
Highsmith Patricia: Tunari
Holopainen Anu: Ilmestyskirjan täti 
Holt Anne: Kuollut kulma
Hurma Nina: Hatuntekijän kuolema
Härkönen Anna-Leena: Kaikki oikein 
Irving John: Kaikki isäni hotellit 
Istanmäki Sisko: Liian paksu perhoseksi
Itkonen Jukka: Koipihumppa - Runoja lapsille
Jaatinen Heidi: Kaksi viatonta päivää
Jacobs Kate: Lankakaupan talvi
Jansson Anna: Tuhopolttaja 
Jansson Tove: Kesäkirja
Jansson Tove: Nukkekaappi
Jansson Tove: Suuri Muumikirja
Jansson Tove: Taikatalvi
Jansson Tove: Kuvanveistäjän tytär 
Jansson Tove: Taikurin hattu
Jansson Tove: Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Jansson Tove: Kuinkas sitten kävikään?
Jansson Tove: Vaarallinen matka
Jansson Tove: Muumilaakson marraskuu
Jansson Tove: Muumien suuria ja pieniä seikkailuja 
Jokinen Jarkko: Uneni sijaitsevat sammakoiden valtatiellä 
Jokinen Seppo: Koskinen ja siimamies
Jokinen Seppo: Koskinen ja raadonsyöjä 
Juurikkala Kaija: Äitikirja 
Jääskeläinen Markus: Ilmapallo 
Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis: Hiljainen, huomaamaton murha
Kaitajärvi Anitta: Rikotut kuvat
Kallentoft Mons: Viides vuodenaika
Kaunisto Milja: Kalmantanssi
Kevin Gabrielle: Tuulisen saaren kirjakauppias
Kidd Sue Monk: Mehiläisten salaisuudet 
Kinnunen Tommi: Neljäntienristeys
Kirstinä Leena: Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa
Koskimies Elias: Ihmepoika
Krien Daniela: Vielä joskus kerromme kaiken
Kunnas Mauri: Koirien Kalevala
Kvant Christel ja Palmstierna Inger: Kukoistava kotipuutarha
Kyrö Tuomas: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja
Kytömäki Anni: Kultarinta
Kähkönen Sirpa: Graniittimies
Laaksonen Heli: Sulavoi
Laaksonen Heli: Peippo vei
Lagerlöf Selma: Peukaloisen retket villihanhien seurassa (Nobel)
Lander Leena: Tummien perhosten koti
Laxness  Halldόr: Salka Valka (Nobel)
Lessing Doris: Viides lapsi  (Nobel)
Leyson Leon: Poika joka pelastui- Schindlerin listan kuopus
Lignell Raakel ja Borg Patrik: Raxun rinnalla kohti pysyvää painonhallintaa
Liksom Rosa: Hytti nro 6 
Liksom Rosa: Väliaikainen 
Lindgren Astrid: Marikki, katso, lunta sataa!
Lindgren Torgny: Kimalaisen mettä 
Lipasti Roope: Rajanaapuri 
Lipponen Ulla (toim.): Kuukernuppi
Lumiaro Riku, Laaksonen Juha ja Lagerström Mikko: Luonnon kaunis pihapiiri
Lumberg Kiba: Musta perhonen 
Lähteenmäki Laura: Ikkunat yöhön
Malila Sami ja Tove Jansson: Muumilaakson puutarhakirja
Malinen Ben: Taakkana läheisriippuvuus - Kenen elämää elät?
Mann Thomas: Kuolema Venetsiassa (Nobel)
Meri Veijo: Suku
Meripaasi Helena: Koppakuoriaiskevät
Mikkanen Raili ja Valojärvi Laura: Iivari-tonttu karkuteillä
Minervudόttirin Guðrún Eva: Nukentekijä
Moomin Characters, Viidakko Muumilaaksossa
Moriarty Liane: Hyvä aviomies
Morrison Toni: Rakkaus  (Nobel) 
Moyes Jojo: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
Munro Alice: Viha, ystävyys, rakkaus (Nobel)
Mustonen Enni: Paimentyttö
Mustonen Enni: Lapsenpiika
Müller Herta: Hengityskeinu (Nobel)
Mäkinen Mikael: Peikot ja kadonneet etanat
Nesbø Jo: Isänsä poika
Nieminen Juho: Lainatut kumisaappaat lonksuvat jalassa
Nopola Sinikka ja Nopola Tiina: Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen
O´Donnel Lisa: Mehiläisten kuolema
Ohlsson Kristina: Nukketalo
Ohlsson Kristina: Tuhatkaunot 
Ohlsson Kristina: Varjelijat
Ohlsson Kristina: Paratiisiuhrit
von Orlow Melanie: Hyönteishotelli - Rakenna koti pölyttäjähyönteisille 
Paavilainen Sinikka: Kyynelvaunut
Page Martin: Sudenkorennon lento
Pakkanen Outi: Marius 
Parkkinen Leena: Sinun jälkeesi Max
Parkkonen Linnea: 112 - vihaan itseäni
Pelo Riikka: Jokapäiväinen elämämme
Pohjola Tanja: Lintu pieni
Poznanski Ursula: Vii5i
Poznanski Ursula: Sokeat linnut 
Pullinen Sari: Kohta kaikki alkaa
Pöyliö Sari: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä 
Raevaara Tiina: Laukaisu
Rosenholm Dan: Helppohoitoinen puutarha
de Rosnay Tatiana: Nimeni on Sarah
Rönnbacka Christian: Rakennus 31 
de Saint-Exupery Antoine: Pikku Prinssi
Saisio Pirkko: Betoniyö
Sandberg Timo: Kärpäsvaara
Saramago  José: Elefantin matka (Nobel)
Scarry Richard: Touhulan iloiset värit ja Touhulan iloiset numerot
Sillanpää F.E.: Hiltu ja Ragnar (Nobel)
Simukka Salla: Musta kuin eebenpuu
Sinervo Helena: Tykistönkadun päiväperho
Sjǒn: Poika nimeltä kuukivi
Slaughter Karin: Rikollinen
Statovci Pajtim: Kissani Jugoslavia
Staun Susanne: Punainen merkki 
Sund Erik Axl: Varistyttö
Sund Erik Axl: Unissakulkija 
Takala Riikka: Ole hyvä
Takamaa Tomi: 875g - Pirpanan tarina
Tartt Donna: Tikli (Pulizer)
Tervo Jari: Revontultentie
Tilli Paula: Toisin - Minun Asperger - elämäni
Tolkien J.R.R. : Seppä ja Satumaa
Tuominen Kirsi: Syötävän kaunis piha - Nykyaikainen hyötypuutarha 
Turow Scott: Identtiset
Valli Suvi: Ohijuoksija
Vera Yvonne: Palava perhonen 
Vuori Kristiina: Disa Hannuntytär
Woodward John: Hyönteiset 

lauantai 27. joulukuuta 2014

500. postaus: Tolkienin Seppä ja Satumaa

Yleensä ihmiset ovat kuulleet J.R.R. Tolkienin fantasiakirjoista: Taru sormusten herrasta, Hobitti ja Silmarillion. Tolkien on kuitenkin kirjoittanut myös pienemmille lapsille, joista esittelen tämän vuonna 1967 ilmestyneen Seppä ja Satumaa satukirjan. Kirjan piti alunperin olla esipuhe erään toisen kirjailijan kirjaan, mutta Satumaa alkoi elää omaa elämäänsä ja siitä tuli satukirja. Esipuhe jäi kirjoittamatta.

Niin kuin satukirjat yleensä sijoittuvat omaan satuaikaansa, niin myös tämäkin Iso-Woottoniin sijoittuva tarina. Kylä on kuuluisa keittotaidoistaan ja joka vuosi järjestetään Kilttien Lasten Kestit, joihin ei kaikkia kutsuttu. Vielä harvemmat pääsivät Kahdenkymmenenneljän Kesteihin, sillä niihin kutsuttiin vain 24 lasta. Tuohon juhlaan Mestarikokki valmisti Suuren Kakun. Koska 24. Kestit pidettiin harvoin, Mestarikokki ehti vaihtua ja kakun valmisti aina seuraava Mestarikokki, joka oli yleensä Mestarikokin oppipoika.

Kesteissä oli käynyt niin, että yksi pojista oli nielaissut sen edes huomaamatta sitä, vaikka hän oli löytänyt viipaleestaan hopeakolikon ja antanut sen Nellille, pienelle tytölle, joka istui hänen vieressään, koska tämä oli näyttänyt kovin pettyneeltä, kun ei ollut itse löytänyt mitään onnea tuottavaa.

Kestit oli järjestetty talvella ja kesällä poika löysi nielaisemansa esineen suustaan. Esine teki hänestä erilaisen kuin hän oli ollut aiemmin. Esine oli kotoisin Satumaasta ja taikavoimat toivat hänelle paljon hyvää. Hän alkoi myös etsiä Satumaata ja matkusteli kovasti. Pojasta oli kasvanut seppä, hän oli avioitunut ja saanut lapsia. Piakkoin oli jälleen Kahdenkymmenenneljän Kestien vuoro.

Seppä ja Satumaa kirjasta löytyvät Satumaan kuningas ja kuningatar ja tietysti ne satumaiset taikavoimat. Kirjan tarina on opettavainen ja ehkä enemmänkin opettavainen aikuisille kuin lapsille. Lapset ymmärtävät Satumaan taiat, mutta aikuisille se on vaikeampaa. En kerro juonta tarkemmin, mutta Satumaan kuninkaalla on tärkeä osa kirjan tarinassa. Seppä ja Satumaa on hiukan erikoinen fantasiasatu, mutta mielenkiintoinen ja kiintoisa. ****

J.R.R. Tolkien, Seppä ja Satumaa
suom. Panu Pekkanen
WSOY 2001 3.painos
Smith of Wootton Major 1967
ensim. suomennos ilmestyi 1983
s. 54


Tervetuloa Calendula, Lukumato ja kaikki kirjoista kiinnostuneet Kirjasähkökäyrän lukijoiksi :)

perjantai 26. joulukuuta 2014

Rakennus 31

Rakennus 31 on kolmas Christian Rönnbackan Antti-Hautalehto-sarjan dekkari. Aikaisemmin ilmestyneet ovat Troijalainen ja Julma. Kaikissa sarjan dekkareissa on samantyyppiset tummanpuhuvat kannet, jotka lupaavat aika synkkiä tarinoita, mutta kirjailijan huumorilla höystetty teksti on viihteellistä ja sopi minullekin hyvin, ei mennyt yöunet. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehto veistelee vitsejä työkavereidensa kanssa, raskas työ vaatii huumoria. Edellisessä kirjassa Antin asunto paloi ja tässäkin kirjassa leikittiin tulella, jopa hengenvaarallisesti. Poliisityön nurjia puolia tuli kirjassa hyvin esille. Antin työkaverit olivat mukavia, mutta pomo ei, tuttu tilanne liian monelle.

Rakennus 31 oli vanhan mielisairaalan rakennus ja se sijaitsi Porvoossa Antti Hautalehdon uuden asunnon lähistöllä. Mielisairaala oli suljettu ja rakennusta käyttivät kaikenlaiset ohikulkijat kuka mihinkin tarpeeseen. Eräs Antista kiinnostunut silmäpari oli majoittunut Rakennus 31:een. Antin uudessa asunnossa ei ollut verhoja, joten silmäpari näki suoraan sisälle Antin asuntoon. Silmäpari kuului henkilölle, jota kirjan juonikuvioissa kuulusteltiin eräästä tutkinnan alla olevasta rikoksesta. Porvoon lähimetsiköstä oli löytynyt tyhjä hauta ja pian niitä löytyi useampikin. Antti oli saanut tutkinnan ratkaistavakseen ja kohtapuoliin yhdestä haudasta löytyi tuntematon ruumis.

- Ei voi olla mahdollista! Karhunen vastasi. - Kyllähän se täysin kuollut oli kun se tänne tuotiin. Kylmä ja jäykkä kuin muikku pakkasessa. Henki pois, väitän minä vaikka käräjillä.
- Tiedän sen, Antti vastasi. - Mutta haluankin tietää miten se on sieltä kadonnut.

Kirjan kuvioissa oli eräänlainen ei-uskonnollinen lahko, joten tarina toi mieleeni joitakin tunnettuja  lahkoja, joissa palvottiin omalaatuista johtajaa, niin tässäkin kotikutoisessa lahkossa. Johtaja saa yleensä palvovat seuraajansa tekemään pyynnöstä mitä vain, vaikka rikoksia. Niin tämänkin dekkarin sekopää.
Rakennus 31 ollessa vielä mielisairaala siihen liittyi surullinen hoitotarina, joka kietoutui mielenkiintoisesti nykyajan lahkolaiseen. Antti Hautalehto kohtaa siis tutkimuskentällä nykyisiä ja menneitä mielenterveyspotilaita, sekaan omituinen lahko ja ruumis, joka löytyi ja katosi. Kyllä tämä dekkari kieltämättä farssista käy. ***

Christian Rönnbacka, Rakennus 31
Bazar 2014
s. 334


tiistai 23. joulukuuta 2014

Lumenvalkeaa Joulua


Jouluun on vain yksi yö. Monessa kodissa tuo yö on pisin yö koko vuonna, sillä lapset odottavat hartaina huomista iltaa. Ehkäpä se joulupukki vierailee ja tuo lahjoja tai sitten joulupukin kiireiset tonttuapulaiset laittavat lahjat kuusen alle. Monessa perheessä sitä lämmintä joulumieltä ei näy ja lapset eivät saa lahjoja. Silloin on hyvä, että joku muu esim. sukulaiset, ystävät tai lahjoja jakavat yhdistykset tai seurakunta huolehtivat perheen hyvinvoinnista. Perhettä voi kohdata sairaudet tai työttömyys tai sitten moniongelmaisuus, josta esim. Finlandia-palkintoehdokkaana olleessa Heidi Jaatisen Kaksi viatonta päivää kirjassa kerrotaan. Lapsen kasvu ja kehitys ovat silloin heikoissa kantimissa. Siksi toivonkin, että jokainen lapsi saisi lahjaksi raittiin joulun.

Oikein lumenvalkeaa ja tunnelmallista Joulua! Toivottavasti tontut piipahtavat luoksenne, jos joulupukki on liian kiireinen :)
t. Mai

Tonttulassa

Tonttulassa on ruotsalaisen lastenkirjailijan Lotta Gahrtonin jouluinen runokirja, joka on kuvitettu Jenny Nyströmin (1854-1946) jouluaiheisilla kuvilla.  Ruotsalaista Jenny Nyströmiä pidetään pohjoismaisen tonttuhahmon luojana. Nyström yhdisti kuvissaan kansanperinnettä ja tonttuhahmoja. Nyströmin elinaikana oli todella harvinaista, että naiset kävivät kouluja ja töissä. Vielä harvinaisempaa oli, että naisesta tuli taiteilija. Jennyn poika, josta myös tuli taiteilija ja korttimaalari, sai usein olla korttien mallina kavereidensa kanssa lapsiaiheisissa korteissa. Jenny ideoi jo vuonna 1884 korttisarjan, mutta ne julkaistiin vasta 1891. Jenny Nyström oli lahjakas taiteilija ja sai useita palkintoja ja apurahoja. Parhaiten hänet tunnetaan luomistaan tontuista. Tonttulassa runokirjasta löytyy viulutonttu, sirkustonttu, estejuoksijatonttu, kirjetonttu, tonttuvaari, likinäköinen tonttu, runotonttu ja tonttulentäjä. Ilmeisesti runot on tehty Jenny Nyströmin kuvitusten innoittamana.

Tonttulentäjä

Eräs tonttulentäjä
sai rojukasan periä:

pyöriä ja purkkeja,
vajan verran lautoja,
pari risaa kangaspalaa.
Tonttu teki työtä salaa...

Ruosteisessa vaunussa
tuli lisää romua.
Ja hokkus pokkus - viikossa
oli lentokone kasassa.

Possu, pukki ja lentäjä
pian nousivat kohti pilviä,
huutavat sieltä, luulisin,
HYVÄÄ JOULUA meillekin.

Lotta Gahrton, Tonttulassa
kuvitus Jenny Nyström
suom. Tuula Korolainen
Lasten Parhaat Kirjat 2003
Tomtesagor 2003
s. 30



Osallistun Tonttulassa kirjalla Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen.
Osallistun Tonttulassa kirjalla Ullan blogin haasteeseen.
Osallistun tällä runokirjalla P.S.Rakastan kirjoja runohaasteeseen



sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Lahjakirjaehdotuksia

Joulun aikaan on mukava rauhoittua kirjan ääreen. Lahjakirja on aina mukava saada. Eräänä vuonna kävi niin, että äitini lahjoittama kirja minulle olikin veljelleni tarkoitettu kirja ja veljeni sai minulle tarkoitetun kirjan. Näitä hauskoja sattumuksia on mukava muistella jälkeenpäin. Meidän perheessä on luettu aina ja lahjoitettu kirjoja lahjaksi. Eräänä vuonna poikani sanoi, että hän ei halua kirjalahjaa. Olin jo ostanut jalkapalloilusta kertovan kirjan. Kirja oli niin mieluisa, että sen luki koko kaveripiiri ja jopa pikkuveljeni, joka ei yleensä lue kirjoja. Kirjan valitseminen on siis taitolaji ja kohteen mieltymykset kannattaa ottaa huomioon. Sain itse lahjaksi yhtenä vuotena Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, ja siitä se rakkaus hänen kirjoihinsa syttyi. 
Olen koonnut muutaman kirjan helpottamaan lahjakirjan valintaa, sillä olen lukenut kirjat ja tehnyt niistä esittelyt. Bloggauksen lukeminen helpottaa joskus kirjan ostopäätöstä. Kirjavalintoihini ovat vaikuttaneet tietysti omat mieltymykset, mutta myös blogin lukijoiden kiinnostukset, joita seuraan tilastosta. Klikkaa kirjan nimeä, niin pääset lukemaan arvostelun.

Vuoden lempikirjani on Tatiana de Rosnayn Nimeni on Sarah. Idean kirjaansa Rosnay sai pienestä tytöstä, jolla oli tähti rinnassa ja jonka elämä järkkyi 16. heinäkuuta 1942.

Muita kirjasuosikkejani vuonna 2014 ovat:
Delijan Sahar: Jakarandapuun lapset
Kinnunen Tommi: Neljäntienristeys
Müller Herta: Hengityskeinu
Pohjola Tanja: Lintu pieni
Saisio Pirkko: Betoniyö
Statovci Pajtim: Kissani Jugoslavia
Laxness  Halldόr: Salka Valka
Jansson Tove: Kesäkirja
Aslam Nadeem: Sokean miehen puutarha 

Miehiseen makuun löytyy:
Giordano Paolo: Ihmisruumis
Hemingway Ernest: Kirjava satama
Lipasti Roope: Rajanaapuri 
Tervo Jari: Revontultentie 

Historialliset kirjat:
Vuori Kristiina: Disa Hannuntytär
Kähkönen Sirpa: Graniittimies
Kytömäki Anni: Kultarinta
Kaunisto Milja: Kalmantanssi
Hiidensalo Venla: Karhunpesä
Heino Jyrki: Kello

Jännityskirjat:
Kallentoft Mons: Viides vuodenaika
Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis: Hiljainen, huomaamaton murha
Nesbø Jo: Isänsä poika
Ohlsson Kristina: Paratiisiuhrit
Holt Anne: Kuollut kulma

Tietokirjat:
Paavilainen Sinikka: Kyynelvaunut
Dosen Stephanie: Kauneimmat luontoneuleet

Lastenkirjasuosikit:
Kunnas Mauri: Koirien Kalevala
Malila Sami ja Tove Jansson: Muumilaakson puutarhakirja
Mikkanen Raili ja Valojärvi Laura: Iivari-tonttu karkuteillä
Moomin Characters: Viidakko Muumilaaksossa
Mäkinen Mikael: Peikot ja kadonneet etanat

Nuorten kirjoista suosittelen:
Autio Maria: Varjopuutarha
Green Sally: Puoliksi paha
Bowen James: Katukatti Bob
O´Donnel Lisa: Mehiläisten kuolema
Parkkonen Linnea: 112 - vihaan itseäni 

Toivotan oikein hyviä lukuhetkiä kirjojen ja tarinoiden parissa. 


torstai 18. joulukuuta 2014

Tatiana de Rosnay: Nimeni on Sarah


Tyttö sulki oven veljen pienten, kalpeiden kasvojen edestä ja väänsi avainta lukossa. Sitten hän sujautti avaimen taskuunsa.
"Tulen päästämään sinut sieltä. Lupaan sen."

Olen sanattoman ihastunut tähän Tatiana de Rosnayn Nimeni on Sarah teokseen. Tätä olen koko vuoden odottanut ja kaivannut, sydäntäkoskettavaa tarinaa, joka koskettaa kaikkia tunteitani ja jossa on hieman romantiikkaakin mukana, ihan pikkiriikkisen. Minun on vaikea aloittaa kirjan sisällön kertomista, sillä siinä on niin paljon kerrottavaa. Lukekaa tämä ja kertokaa mitä piditte. Tämä on suurenmoinen lahjakirja itselle ja läheiselle. Lupaan, että tämä kirja koskettaa. En tiedä missä vaiheessa kyyneleet aloittivat polkunsa poskillani, mutta kirjan tarina puhdisti kaikki tunnelukkoni auki. Nimeni on Sarah on huikea tarina pariisilaisesta juutalaistytöstä.

Isä supisi, että edessä oli kovat ajat. Heidän piti olla rohkeita ja varuillaan. Isä käytti outoja, tuntemattomia sanoja: "leirit", "ratsia, iso ratsia", "pidätykset aamuyöllä". Tyttö ihmetteli, mitä se kaikki tarkoitti. Isä mumisi, että vain miehet olivat vaarassa, eivät naiset eivätkä lapset, ja että hän piiloutuisi joka yö kellariin.

Sarahin isä oli väärässä, koko perhe oli vaarassa. Kaikki juutalaiset olivat vaarassa, sillä ranskalaiset avustivat natseja keräämään juutalaiset keskitysleireille kuolemaan, toiset vietiin suoraan kaasukammioihin. Kirja kertoi Sarahista, joka pakeni ja selvisi, mutta ei pystynyt koskaan unohtamaan tapahtumia. Hän ei pystynyt koskaan unohtamaan pikkuveljeään, jonka lukitsi komeroon.

Tyttö ajatteli veljeään, joka oli isossa, pimeässä komerossa. Hän olisi halunnut halata tätä, tuntea kuuman, pienen vartalon sylissään, suudella vaaleaa kiharapäätä, palleroista kaulaa. Hän puristi taskuunsa piilotettua avainta kaikin voimin.
"Sama se, mitä muut sanovat" hän jupisi itsekseen. "Kyllä minä pääsen täältä jollain konstilla ja pelastan hänet. Kyllä minä jotain keksin."

Kirjan tarina kulki kahdessa tasossa eli Sarahin tarinassa, joka alkoi kesäkuun 16. päivänä 1942 ja Julian tarinassa, joka kuusikymmentä vuotta myöhemmin kirjoitti lehteensä juttua tuon kyseisen päivän tapahtumista. Tutkiessaan taustatietoja artikkeliaan varten, Julia löysi tietoja, jotka liittivät hänen miehensä perheen läheisesti tuon päivän tapahtumiin ja Sarahiin. Ranskalaiset eivät halunneet muistaa tuota kymmenien vuosien takaista päivää ja sitä samaa salailua Julian miehen perhe halusi ylläpitää edelleen. Julia oli eri mieltä ja sai selville Sarahin tarinan ja miehensä perheen tarinan. Julia löysi Sarahin avaimen.

Otin kuoresta ohuen, repaleisen muistivihkon, haalistuneen piirustuksen ja pitkän messinkiavaimen, joka sitten kilahti lattialle.

Tatiana de Rosnay kirjoitti keski-ikäisen Julian tarinasta koskettavan, Julian avioliitto oli kriisissä ja muitakin ongelmia kehittyi matkan varrella. Loput voit lukea tästä hengästyttävän hienosta ja liikuttavasta kirjasta, jota tuskin pystyin laskemaan käsistäni ennen viimeistä sivua. Viisi tähteä on liian vähän tästä häikäisevästä tarinasta, tarina itse on tähti. *****

Tatiana de Rosnay, Nimeni on Sarah
Bazar 2014, 2. painos
s. 354
Sarah´s Key 2006
Kirja on aiemmin ilmestynyt suomeksi nimellä Avain (WSOY 2008)



ps. Tästä pääset lukemaan Tatiana de Rosnayn Viimeinen kesä kirjan esittelyäni.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Joululahja-arpajaisten voittajat

 
Ozzy heiluttaa kuvassa iloisena häntäänsä, joten joululahja-arpajaiset on pidetty ja lahjakirjat lähtevät matkalle heti, kun saan voittajilta osoitteet. Arpajaispurkkina toimi kiva peltinen Muumikeksipurkki. Ihme ja kumma, keksit olivat vielä syömättä purkin sisältä. Ostin siis keksipurkin purkin vuoksi :)
No poistin keksipussin ja laitoin arpalaput sisälle. Arvonnassa ei kauan nenä tuhissut minulla eikä Ozzylla. Dadaa rumpujen päristystä ja voittajat ovat:

1. Ahle: Mustonen, Jääleinikki
2. Villasukka kirjahyllyssä: Hemingway, Kirjava satama
3. Sannabanana: Saramago, Elefantin matka
4. Ulla: Lehtinen, Tuhansien aamujen talo
5. Elegia: Minervudόttir, Nukentekijä
6. Pihi nainen: Takala, Ole hyvä 
7. Klaara: Mustonen, Paimentyttö
8. Kirja-aitta: Rönnbacka, Rakennus 31
9. Kaisa Reetta: Pohjola, Lintu pieni
10. Lentoemo: Onkeli, Selityspakki

Onnittelut voittajille! Toivottavasti saan osoitetiedot piakkoin sähköpostiini t. Mai :)
maimalaak@gmail.com




sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa


 Olen kirjoittanut elämäni runoihin. Runot ovat minulle ominainen tapa ilmaista kokemuksiani.

Sydämellinen onnentoivotus tänään syntymäpäiviään viettävälle 90-vuotiaalle Kirsi Kunnakselle. Kirsi Kunnas, sinä olet se minun lapsuuteni mielikuvituksen kannustaja, tukija ja opettaja. Sinun ansiostasi minusta tuli runotyttö, enkä varmasti ole ainoa. Kirjojasi on luettu yhä uudelleen ja uudelleen lapsille kotona, päiväkodeissa ja kouluissa. Runoistasi ja loruistasi voi löytää jokaiseen tilanteeseen luettavaa.

Leena Kirstinä on tehnyt valtaisan työn kirjoittaessaan Kirsi Kunnaksen pitkän uran  Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa teokseen. Teos on laaja ja sisältää paljon muutakin kuin vain Kirsi Kunnaksen elämänkerran. Kirsi Kunnas syntyi kulttuuriperheeseen, sillä sekä isä että äiti olivat kuvataiteilijoita. Kirsin vanhemmat olivat Tulenkantajia ja elivät boheemia elämää. Vanhemmat olivat avarakatseisia ja perheen ovet olivat avoinna ulkomaalaisille vieraille. Isän kuollessa Kirsi oli vasta neljävuotias. 

12-vuotiaana tulivat tyttökirjat, Salme Setälä, Anni Swan, Mary Marck sekä Louisa M. Alcott Pikkunaisineen. "Kirjailijan nimen luimme Alilan (sisko) kanssa Luinen Ämmä Alkotti", Kirsi muistaa. Lucy Maud Montgomeryn Anna-sarjasta hän piti mutta ei Pienestä runotytöstä. Kun Kirsi sai uuden koulukirjan, hän luki sen ensin kokonaan läpi, erityisesti tiheään painetut kohdat, joissa oli tarinoita. Jännittävät, juonellisesti monipolviset Jalna-kirjat houkuttivat sarjallisuudessaan. Jane Austen, Bronten sisarukset sekä John Galsworthy, jonka Omenapuu on jäänyt erikseen mieleen, tarjosivat sijaiskokemuksia, toteuttivat halun elää toisten elämää, kun omassa elämässä ei tapahtunut paljon. Kirsi oli myös utelias tietämään, mitä muut ajattelevat. Muiden ajatuksiin pääsi kirjojen kautta.

Kirsin perhe vietti talvet Helsingissä ja kesät Nauvossa, joka on Turun saaristoon kuuluva saari. Nauvoa ympäröivästä merestä tuli Kirsille läheinen ja merellä läsnäoleva tuuli tuli Kirsin runoihin mukaan. Kirsi Kunnas on kirjoittanut myös useita aikuisille suunnattuja runokirjoja. Leena Kirstinä on arvioinut Kirsi Kunnaksen runoja teoksessaan. Arvioinnit ovat perusteellisia ja tekevät kirjasta näiltä osin enemmän tieteellisen kuin elämänkerrallisen teoksen. Esim. seuraavasta tekstinpätkästä minulla ei ole hajuakaan mitä se tarkoittaa:

Metalepsis ei siis perustu vertaamiseen kuten metafora eikä nimityksenvaihdokseen kuten metanymia, vaan siinä tuodaan esiin etäinen - usein ajallinen - suhde kuvan ja kuvattavan välille.

Kirjassa on kuitenkin paljon Kirsi Kunnaksen elämänkertatietoja, kuten hänen sairastumisensa tuberkuloosiin ja pitkät parantola-ajat, jolloin jäi aikaa kirjoittamiselle. Kotona ei ollut puhelinta, joten yhteydenpito pidettiin kirjoittamalla kirjeitä.

Voittaakseen mielipahansa ja estääkseen liiallisen surkeilun täyttävän kirjeen sivut Kirsi keksi itselleen sivupersoonan, jolle hän antoi nimen Haitula, koska se oli kooltaan pieni. Alun alkaen hän kuvitteli Haitulan tytön ääneksi, joka keskeytti marinan.

Kirsi voitti tuberkuloosin ja on elänyt pitkän ja vaiherikkaan elämän. Lukijat voivat tutustua hänen elämänkuvioihinsa tämän teoksen sivuilta. Kirsi Kunnas avioitui Jaakko Syrjän kanssa ja heillä on kaksi poikaa Mikko ja Martti. Kulttuuriperintö on jatkunut näiden poikien elämässä, sillä he perustivat nuorina suositun Eppu Normaali - bändin.

Jaakolta on myöhemmin tivattu, oliko se rakkautta ensisilmäyksellä. "Ei ollut", hän on vastannut. "Sen vuoksi avioliitto onkin kestänyt 57 vuotta, ja tutustuminen jatkuu yhä."

Leena Kirstinä, Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa
WSOY 2014
s. 431


Katjan bloggaus
Hennan bloggaus
Rouva Huun bloggaus

lauantai 13. joulukuuta 2014

Kaksi päivää jäljellä joululahja-arpajaisiin

  
Joululahja-arpajaiset

Joululahja-arpajaisaikaa on jäljellä kaksi päivää 13.12-14.12.14
Kaikki mukaan arpajaisiin haluavat nyt on viimeiset päivät aikaa osallistua. Arvonnan suoritan 15.12.14 ja ilmoitan tuloksista heti päätuomari Ozzyn hännänheilautuksen jälkeen, joka tarkoittaa sitä, että arpajaiset on oikeudenmukaisesti suoritettu.
 Joululahja-arpajaisiin voi osallistua blogini lukija. Yhden arvan saat rekisteröitymisestä. Toisen arvan saat, kun kerrot mitä joulu merkitsee sinulle. 

Ilmoita mistä kirjoista olet kiinnostunut:
 
 
              Enni Mustonen: Jääleinikki
              Ernest Hemingway: Kirjava satama (Nobel)
                Jose Saramago: Elefantin matka (Nobel)
            Tuija Lehtinen: Tuhansien aamujen talo
              Guðrún Eva Minervudόttir: Nukentekijä
               Riikka Takala: Ole hyvä
              Enni Mustonen: Paimentyttö
               Christian Rönnbacka: Rakennus 31 (dekkari)

   Tanja Pohjola: Lintu pieni

   Kreetta Onkeli: Selityspakki (lastenkirja) 
 
       

     
Hyvää arpa-onnea ja lukuiloa kaikille Kirjasähkökäyrän lukijoille!
Toivoopi 
Mai
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 12. joulukuuta 2014

Tove Janssonin 100-vuotisjuhlahaaste

Tänään on Opuscolon Janssonin kirjakiusaushaasteen viimeinen päivä. Matka Tove Janssonin kirjojen matkassa on ollut antoisa ja mielikuvitusrikas. Osallistuin haasteeseen homssuna eli aikomukseni oli lukea sekalaisesti eri kirjoja sekä aikuisille että lapsille tarkoitettuja teoksia.
Tällaisen Tove Janssonin kirjallisen matkan sain aikaiseksi:

1. Tove Jansson, Suuri Muumikirja
2. Tove Jansson, Taikatalvi
3. Tove Jansson, Nukkekaappi
4. Tove Jansson, Kesäkirja
5. Sami Malila ja Tove Jansson, Muumilaakson puutarhakirja
6. Tove Jansson, Kuvanveistäjän tytär
7. Tove Jansson, Taikurin hattu
8. Tove Jansson, Kuka lohduttaisi Nyytiä?
9. Tove Jansson, Kuinkas sitten kävikään?
10.Moomin Characters, Viidakko Muumilaaksossa
11. Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu
12. Tove Jansson, Muumien suuria ja pieniä seikkailuja
13. Tove Jansson, Vaarallinen matka

Janssonin kirjoista suosikkini ovat Kuka lohduttaisi Nyytiä? ja Taikatalvi. Pidin valtavasti myös Kesäkirjasta.

 Samoilla kirjoilla osallistun Reetan Tove 100 -lukuhaasteeseen

Muumien suuria ja pieniä seikkailuja

Jokaiselle Muumi-kirjojen ystävälle on WSOY julkaissut Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi Muumien suuria ja pieniä seikkailuja satukirjan. Kirja sisältää Tove Janssonin upeita kirjoja, kuvituksia, reseptejä Muumimamman keittokirjasta, muumilaulujen sanoja ja sarjakuva Muumiperhe Rivieralla. Kirjan sivuilla Muumiperhe seikkailee ystäviensä kanssa. Muumiperheen ystäviä ovat Nuuskamuikkunen, pikku Myy, Vilijonkka, Tuu-tikki, niiskut, homssut, hemulit ja muut Muumilaakson asukit.

Muumien suuria ja pieniä seikkailuja satukirja sisältää Muumit ja suuri tuhotulva-kirjan, jonka alussa Tove Jansson kertoo tämän ensimmäisen Muumikirjansa syntyvaiheista sotavuonna 1939.

Sotatalvena 1939 työni oli seisahtanut, tuntui aivan hyödyttömältä koettaa piirtää kuvia (Tove Jansson piirsi runsaasti sota-aiheisia piirroksia lehtiin). Kai voit ymmärtää, että äkkiä innostuin kirjoittamaan jotakin, mikä alkoi sanoilla "Olipa kerran". Satuhan jatkosta piti tulla, ei mahtanut mitään, mutta puolustelin itseäni sillä, etten ottanut mukaan prinssejä, prinsessoja enkä pieniä lapsia, vaan valitsin sen sijaan pilapiirrosteni äkäisen tunnushahmon ja nimitin sen Muumipeikoksi.
Puolivalmis kertomukseni jäi unohduksiin aina vuoteen 1945. Silloin eräs ystäväni sanoi, että tästähän saisi lastenkirjan, kirjoita se loppuun ja kuvita, ehkä se hyväksytään.

Siitä se maailmanlaajuinen kuuluisuus lähti kasvamaan. Satu lähti elämään Tove Janssonin upeiden satumaisten kuvien ja erikoisten hahmojen ilmestyttyä paperille ja kertomusten eläessä Muumilaaksossa välillä jännittäviä aikoja ja välillä kaikessa rauhassa. Jos elämä kävi liian rauhalliseksi, lähdettiin merelle seikkailemaan. Tove Janssonin Muumikirjojen yksi elementti on aina meri jossakin muodossa. Lukijat löytävät kirjoista venehuoneen, laiturin, veneet, satamat, simpukat ja meriolennot ja kaiken muunkin mereen liittyvän.

Seuraavaksi kirjassa luetaan Muumipapan urotyöstä kolmas luku, Muumipappa ja meri kirjasta ensimmäinen ja toinen luku, Kuinkas sitten kävikään? kirja, Hattivattien salaisuus, Kertomus näkymättömästä lapsesta, Muumiperhe Rivieralla, Vaarallinen juhannus neljäs ja viides luku, Muumilaakson marraskuun kymmenes luku.

Loppulaulu

Teimme kruunun kuin kulta se hohtaa.
Hopeainen ja kirkas on kuu.
Leijonankin sen täällä vain kohtaa.
Täällä kaikki kun onnistuu.
Tämän kaiken me teimme vain jotta
satu-unta ees hetken sä näät.
Satu kauniimpi aina on totta.
Nyt sen maailmaan hetkeksi jäät.

Annan tämän ihastuttava Muumikirjan lahjaksi pienelle tytölle, joka arvostaa suuresti kirjallisuutta ja omia kirjojaan. Uskon, että tästä kirjasta on hänelle runsaasti iloa. Tove Janssonille vilkutukset ja kiitokset sinne pilven reunalle ikuiselta Muumikirjojen ystävältä.

Tove Jansson, Muumien suuria ja pieniä seikkailuja
teksti ja kuvat Tove Jansson
WSOY 2014
s. 209

Tämä kirja on viimeisin kirja, jolla osallistun Opuscolon Janssonin kirjakiusaus-haasteeseen.



torstai 11. joulukuuta 2014

Kukoistava kotipuutarha


Kotipuutarhureiden joululahjatoivelistalle sopiva kirja on ruotsalaisten Christel Kvantin ja Inger Palmstiernan Kukoistava kotipuutarha teos. Tässä tietokirjassa on sivuja lähes 600, johon mahtuu sopivasti jaoteltuna tietoa ja kuvitusta. Kirjan osat on jaettu yläotsikoihin ja nämä useampaan alaotsikkoon. Tyyli, Suunnitelma, värit, luonnonläheisyys, puut ja pensaat, pensasaidat, köynnöskasvit, sipuli- ja mukulakasvit, kesäkukat, perennat, ruusut, nurmikko, kiveykset, oleskelupaikat, lampi- ja vesikasvit, hyötypuutarha, hedelmäpuita, marjakasvit, vihannekset, yrtit ja mausteet, kasvihuone, maa, lannoitus, komposti ja kastelu, kasvien hoito ja kasvinsuojelu, siinä yläotsikot. Alaotsikoista löytyy mm. valaistusta, talvenkestävyyttä, kasvilavoja, betonivaluja, puutarha Lapissa ja allergikon puutarha jne. Todella monipuolinen kirja, josta löytyy luettavaa, katseltavaa ja ideoita moneksi vuodeksi. Tälle kirjalle löytyy lukijoita puutarhaihmisistä tai puutarhanhoidosta haaveilevista viherpeukaloista.

Puutarhahuoneesta toiseen

Istutukset sijoitetaan helposti seinänvarsille ja tontin rajoille. Keskelle jäävän tyhjän tilan tarkoitusta joudutaan sitten empimään. Siitä syntyy usein nurmikko, jolta nousee epämielekkäitä kasvillisuustäpliä. Suunnitelmassa asiat voi ajatella toisesta lähtökohdasta.
Yritetään kuvitella yhteydet puutarhan osasta toiseen. Oleskelupaikka kaipaa ympärilleen suojaistutuksen Sen takaa aukeaa toinen puutarhan huone, jolla on oma tarkoituksensa. Sille johtavalle kapeikolle istutetaan luonnonmukainen pohjakasvillisuus jne. Puutarhan osista syntyy mielekäs kokonaisuus.

Suosittelen puutarhakirjoja lahjakirjoiksi varsinkin heille, joilla on uusi koti ja rakentamaton piha. Myös vanhaa pihaa pitää hoitaa ja uusia istutuksia. Alkuun voi käydä niin, että innostuksissaan istutetaan piha täyteen, eikä huomioida sitä, kuinka suuriksi pensaat ja puut kasvavat esim. Terijoen salava on nopea kasvamaan ja muutamassa vuodessa pieni pensas on kasvanut valtavan isoksi puuksi.
Kukoistava kotipuutarha kirjassa on paljon pihakuvia, joista selviää miten suuria puut ja pensaat ovat muutamassa vuodessa. Erinomainen perusteos puutarhan ystäville, multasormille ja viherpeukaloille.
*****

Christel Kvant ja Inger Palmstierna, Kukoistava kotipuutarha
teoksella myös muita kirjoittajia ja kuvittajia
suom. Aretta Tiilimäki, Hannele Vainio ja Juha Vainio
s. 574
Otava 2013 toinen painos
Vår trädgårdsbok 2004

 Osallistun tällä Kukoistavalla kotipuutarha kirjalla Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Runeberg-palkintoehdokkaat 2015

Runebergin päivänä helmikuussa 2015 kerrotaan, mikä kirja kahdeksasta ehdokkaasta voittaa kansalliskirjailijamme Runebergin nimikkopalkinnon. Hehkutan kilpailijoista Tanja Pohjolan hienoa ja herkkävireistä Lintu pieni teosta. Lintu pieni kirja on yhtenä palkintona joululahja-arvonnassani. Nyt hehkutan myös Joni Skiftesvikin Valkoinen Toyota vei vaimoni kirjaa, sillä olen lukenut myös sen, hieno teos.

Palkkintoehdokkaat:

1. Tanja Pohjola, Lintu pieni
2. Juha Hurme, Nyljetyt ajatukset
3. Minna Lindgren, Ehtoolehdon pakolaiset
4. Joni Skiftesvik, Valkoinen Toyota vei vaimoni
5. Marisha Rasi-Koskinen, Vaaleanpunainen meri
6. Susanne Ringell, Tärnornas station - en drömbok
7. Merete Mazzarella, Sielun pimeä puoli. Mary Shelley ja Frankenstein
8. Helena Sinervo, Avaruusruusuja

 Lintu pieni kertoi tarinan pienestä tytöstä, jota satutti oma äiti. Lisäksi oli pienen siskon traaginen kohtalo, josta äiti syytti Doraa. Äiti syytti yleensä kaikesta Doraa.  Tanja Pohjola kirjoitti rohkeasti perheväkivallasta, jota oma äiti kohdisti omiin lapsiinsa. Kirjan miljöötapahtumat kuvasivat aidon oloisesti Doran lapsuutta vuonna 1944 Viipurissa ja vuonna 1953 Helsingissä. Dora oli yrittänyt unohtaa kaiken, mutta muistot pysyivät mukana. Lintu pieni on hienonhieno psykologinen tarina ihmismielen murenemisesta.

Valkoinen Toyota vei vaimoni on Skiftesvikin omaelämäkerrallinen teos. Teoksessa kuljetaan nykypäivässä ja jopa ajassa ennen kirjailijan syntymää, kun hänen äitinsä odotti 40-luvulla lasta norjalaiselle merimiehelle, eikä kätilö aikonut tulla avustamaan synnytyksessä, koska pari ei ollut naimisissa keskenään. Myöhemmin pari vihittiin ja perhe asui Pohjois-Norjassa. Kirjan kuvioissa kirjailijan perhesuhteet tulevat tutuiksi ja paluumuutto takaisin kotiseudulle, joka on nykyisinkin kirjailijan peruskallio, satama, josta lähdetään, mutta jonne myös palataan. Nuorin poika Kim ei palannut, vaan hukkui veneretkellään kaverinsa kanssa. Lapsen kuolema on vaikea asia ja se on yksi asia, jota kirjailija elää muistoissaan. Isällä on ikävä poikaansa.

Onnittelut palkintoehdokkaille!


tiistai 9. joulukuuta 2014

Lankakaupan talvi

Yhdysvaltalaisen Kate Jacobsin esikoisteos Pieni lankakauppa nousi julkaisuvuonna bestseller-listoille. Kirjasarjan toinen teos oli nimeltään Lankakaupan tyttö ja kolmas Lankakaupan talvi. Lankakaupan talvi kiinnosti minua jo nimensä vuoksi, koska osallistun Ullan blogin haastekisaan, jossa luetaan syksyyn, talveen ja jouluun liittyviä kirjoja. Kirjan kansikuva on herkullinen sydänlankakerä, joka on nappien ympäröimä. Siispä kuvittelin löytäväni kirjasta romantiikkaa. Kirjan päähenkilö oli Dakota, parikymppinen tyttö, joka oli perinyt äidiltään Manhattanilla sijaitsevan lankakaupan. Vaikea tilanne tytölle, jolla oli opinnot kesken, kiinnostuksenaiheet jossakin muussa kuin lankakaupassa ja se ajanhallinta, miten hoitaa lankakauppaa ja opiskella yhtäaikaa.

Hän oli käynyt hajamielisesti ajatuksissaan läpi tehtävälistaansa ja kävellyt vanhasta muistista sinne, missä hänen äitinsä oli säilyttänyt astioita silloin, kun he olivat asuneet täällä. Mutta mitä hän löysikään? Ruokailuvälineille varattuun laatikkoon oli kasattu kaikenkokoisia ja -näköisiä neulepuikkoja ja siellä, missä astiat olivat ennen olleet, oli nyt tolkuton määrä lankaa, joka valui ulos kaapeista.

Lankakaupan talvi oli jaettu Kiitospäivään, Jouluun ja Uuteen Vuoteen. Dakotan äiti oli kotoisin Skotlannista, ja hänen isänsä halusi viedä perheensä jouluksi tapaamaan isoisoäitiä ja muita sukulaisia. Dakotalla oli kuitenkin muita opiskeluun liittyviä suunnitelmia. Miten sukutapaamisten kävi, sen voi lukijat tarkistaa kirjasta. Joulu on yleensä suvun kanssa vietettävää juhlaa. Jostakin syystä voi käydä niin, että ihminen jää yksin ja viettää myös joulunsa yksin. Dakotalle ei käynyt niin, sillä hänellä oli laaja suku sekä ystäväpiiri, johon kuului monenikäisiä läheisiä. Dakotan opiskeluista ja opiskelukavereista ei juuri mainittu kirjassa, joka oli hieman outoa, koska kirja kertoi hänestä. Romanssitkin mainittiin ohimennen. Kirjan tärkein sanoma oli suku ja yhteiselo suvun kesken.

Dakota ajatteli, mitä hänen äitinsä oli unelmoinut lankakaupasta ja Dakotan tulevaisuudesta. Ja miten nopeasti kaikki saattoi murtua. Yhtenä syksyisenä iltapäivänä koko neulontakerho oli istunut hänen toipuvan äitinsä ympärillä, ja vain muutama hassu päivä myöhemmin he olivat järjestäneet tälle muistotilaisuuden.

Lankakaupan talvi on kepeää tarinointia, eikä siinä ole kertomuksiin tavallisesti liittyviä dramaattisia juonenkäänteitä, joita kaipasin kovasti. Dakotalle olisin kaivannut nuorten seuraa ja hieman särmää yhteiselossa muiden kanssa. Hän jäi kieltämättä kirjan sivuilla hieman pliisuksi päähenkilöksi. Nuorten tulisi elää omaa elämää, eikä kulkea vanhempien vaatimusten mukaisesti. Ehkä kirjailija halusi tuoda jotain omaa sanomaa kirjallaan esille nykynuorisosta ja korosti perhearvoja. Kirja on viihdekirja, jonka voi lukea kevyenä välipalana, kun kaipaa vain lukemista, mutta ei ongelmia kirjan sivuilla. **

Kate Jacobs, Lankakaupan talvi
suom. Päivi Pouttu-Deliére
Gummerus 2010
s. 327
Knit the Season 2009

Osallistun Lankakaupan talvella Ullan blogin haasteeseen.




maanantai 8. joulukuuta 2014

Marikki, katso, lunta sataa!

Ruotsalaisen Astrid Lindgrenin (1907-2002) jouluinen satu Marikki, katso, lunta sataa! on ihanan vanhanaikainen joulutarina, jonka Ilon Wikland on kuvittanut hempeillä satumaisilla kuvillaan. Astrid Lindgren on yksi lempikirjailijoistani, ja hänen kirjojensa sankarit ovat tulleet tutuiksi maailmalla. Yksi lempihahmoistani on Peppi Pitkätossu. Eemeli ja hänen metkunsa, Melukylän lapset, Ronja Ryövärintytär, Saariston lapset ja Katto Kassinen, Astrid Lindgrenillä oli ehtymätön mielikuvitus lastenkirjailijana. Kirjoistaan hän sai kymmeniä palkintoja, mutta itse Nobel-palkinto jäi jostakin syystä saamatta, vaikka Lindgren on selkeästi lasten oikeuksien puolestapuhuja, tärkeä tehtävä, mutta joka on ohitettu Nobel-lautakunnassa. Lindgrenin kirjoista on tehty lukemattomia elokuvia ja lastensarjoja telkkariin.

- Marikki katso, lunta sataa!
Marikki loikkasi vuoteestaan. Ensilumi! Miten ihmeellistä ja ihanaa!
-Ensilumi on minusta ihanampaa kuin kaikki vanha lumi yhteensä, Marikki sanoi.

Kesäkummun perheeseen kuuluivat isä, äiti, Liisa ja Marikki sekä Alva, joka oli heidän apulaisensa. Lisäksi heidän perheeseensä kuului kissa ja koira. Ensilumen sataessa lumipuuhia riitti koko päiväksi. Seuraavana päivänä Marikki oli kuumeinen, eikä päässyt Alvan ja Liisan kanssa jouluostoksille kaupunkiin. Liisa osti Marikille joululahjan. Alva pyysi Liisaa kaupan ulkopuolelle odottamaan, kun hän teki ostoksensa. Alva ei voinut arvata minne Liisa katosi, kun hän teki ostoksensa, sillä Liisa oli jo kaukana kaupungista salamatkustajapuuhissa. Kaupan ohi oli mennyt reki ja Liisa nousi reen jalaksille naapurin pojan yllyttämänä. Se oli ihanaa!

Marikki, katso, lunta sataa! on oikein opettavainen satu lapsille siitä, mitä voi tapahtua kun ei tottele. Karkumatkasta voi tulla todella ikävä reissu ja vanhemmat ja sisarukset voivat olla todella huolissaan ja joutuvat etsimään joka paikasta. Kirja on ihana, mutta siinä on myös hieman pelottava opetus.

Lumessa tallustaminen sujui paremmin, kun oli oikein vihainen. Mutta pian Liisa muuttui taas surulliseksi. Hän oli surullinen ja väsyksissä, hänellä oli nälkä ja pissahätä ja hän oli ypö yksin. Miten osasikin olla kamalaa!
- Äiti! Äiti tule hakemaan minut! hän huusi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tämä luminen lastensatu päättyi onnellisesti. Kirjan viehättävä tunnelma, kauniit kuvat ja opettavainen vanhanajan tarina hevosrekineen ja -ajeluineen viehättää pienempiä ja vähän isompiakin lukijoita. ****

Astrid Lindgren, Marikki, katso, lunta sataa!
kuvitus Ilon Wikland
WSOY 1983
s. 32
Titta, Madicken, det snöar!

Osallistun tällä jouluisella satukirjalla Ullan blogin haasteeseen.
Osallistun tällä Astrid Lindgrenin kirjalla Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen.


lauantai 6. joulukuuta 2014

Inspiraatiohaaste

Blogeissa on kiertänyt ahkerasti inspiraatiohaaste, jonka mukaan tulisi kertoa itselle kolmesta inspiroivimmasta blogista. Sain haasteeseen kutsun 23. marraskuuta Opuscolon Valkoiselta Kirahvilta, josta kiitän häntä todella sydämellisesti. Ohessa hieman Opuscolon tunnustusta:

Toinen kiitokseni lennähtää Maille, jonka blogia, Kirjasähkökäyrä, seurailen myös siksi, että tartumme usein samantyyppisiin kirjoihin. On ilo jakaa luetusta heränneitä ajatuksia. Main lukutahti on huikea.  Hänellä on mukavan persoonallinen kirjoitustyyli, jossa yhdistyy rempseys ja  ajattelu. Pidän siitä, että Mai kirjoittaa usein kirjoista toisenlaisesta näkökulmasta käsin. Hänen tekstiensä äärellä myös lukijalle herää ajatuksia, joita työstää eteenpäin. Kirjoittaminen on vaikuttamista, se on ajattelua ja vuoropuhelua lukijan kanssa. Tämä toteutuu hienosti Kirjasähkökäyrän teksteissä. 

Seuraavaksi haluan jakaa myös vastaukseni Opuscolon antamista kiitoksista, sillä bloggaaminen on myöskin vuoropuhelua:

Lämpimät kiitokset sinulle kiitoksista :) Blogini sai nimensä aivosähkökäyrästä eli lukeminen on kognitiivinen toiminto, joka näkyy aivoissa, kun ihmiselle tehdään lukemisen aikana aivosähkökäyrämittaus. Jos tämä alue on vaurioitunut tai vaurioituu, ei ihminen pysty lukemaan tai se vaikeutuu esim. lukemisen ymmärtäminen. Puhutaan dysleksiasta.
Oma blokkaamiseni on lähinnä yhteisöllistä osallistumista ryhmään, jonka koen itselleni läheiseksi. Blogi syntyi siitä, kun opiskeluissa piti arvioida kirjoja, elokuvia ym.
Luen paljon, mutta näin loppuvuotta lähestyttäessä muut asiat vievät aika paljon aikaa mm. jouluiset salaisuudet yhdessä tonttulan väen kanssa. Mutta luen joka päivä ainakin lasten kirjoja. Niistä tulee vain vähemmän arvioita, ehkä voisin lisätä sitä puolta :)

Minun on erittäin vaikea valita kolmea inspiroivaa blogia, sillä kierrellessäni kirjablogimaailmassa olen saanut valtavan paljon erilaisia inspiroita, ideoita, lukuvinkkejä, haasteita ja kuvallisia reissumatkoja eri puolille maailmaa, joista haluan sanoa kiitokset kaikille blogeille, kustantajille, kääntäjille, kuvittajille, kirjailijoille ja inspiroiville kirjoille. Minusta on hienoa kuulua tähän kirjablogiyhteisöön, johon kaikille ovat avoimet ovet tulla ja mennä.

Opuscolo itse on inspiroinut minua todella paljon. Tänä vuonna olen ollut mukana hänen Janssonin kirjakiusaus-haasteessa, Keltainen kesä-haasteessa, Limerikki-runohaasteessa ja Kirsi Kunnaksen 90-vuotisjuhlaruno-haasteessa. Opuscololla on innostava tapa viritellä lukemisen suuntaa tiettyjä kirjoja kohtaan, ja huomaan tarttuvani koukkuun, sillä haasteet ovat aina kuin tehtyjä minun makuuni. Kesällä ajattelin jättää Keltaisen kesä-haasteen huomioimatta, mutta lukiessani Keltaisen sarjan kirjaa, ilmottauduin heti haasteeseen mukaan. Tänä vuonna olen kyllä osallistunut todella moneen haasteeseen.

Jokken blogi on todella kiva ja hänen esittelynsä kirjoista ovat välillä sen verran rehellisiä, että meikätytön posket helottaa lukuhetkellä, että hupsista vaan, Jokkella on uskallusta sanoa mielipiteensä. Tänä vuonna osallistuin Jokken Nobelistihaasteeseen. Jokke mainitsi blogini omassa inspiraatiobloggauksessaan yhtenä monista muista, sillä ei hänkään pystynyt nimeämään vain kolmea blogia. Blogini oli hänen mielestään korkeatasoinen, kiitos Jokke. Plussaa saat siitä, että lainaamme kirjat samasta paikasta, ihanalta Ninalta, joka lukee vain dekkareita.

Jokkeen verrattava älyllisesti kiinnostava uusi blogituttavuuteni on MrRainfoldin blogi KIRJA-AITTA. Toivon mahdollisimman monen löytävän hänen upean kirjastonsa ja erinomaiset kirjaesittelynsä, sillä yleensä kirjat ovat hänen oman kirjahyllynsä antia. Olen todella kateellinen hänen upeista kirjoistaan ja hyvistä bloggauksista, joillakin on taito hyppysissään kirjoittaa ytimekkäästi. Tietysti plussaa on, että hän on pohjoisesta kotoisin, kuten minäkin.

Ullan Luetut kirjat blogi on tullut minulle todella läheiseksi. Ulla on suoranainen superlukija ja kuulun myös hänen puutarhabloginsa Siniunikon lukijoihin, tietysti koska olen puutarhafani. Ullalla on menossa Talvinen lukuhaaste, jossa olen mukana, tietysti kuinkas muuten. Kiitos Ulla inspiroivista lukuvinkeistä, sillä sinä olet jo blogannut kirjoista, kun minä vasta haaveilen niistä.

Oksan hyllyn Marika lukee todella valtavasti kirjoja. Mistä sinä saat aikaa lukemiseen, onko sinulla jokin taikapussi, josta lisäät vuorokauteen lukutunteja? Bloggauksesi ovat kiinnostavia ja koska rivien välistä saan lukea juttuja Oulusta, olen blogisi fanittaja aina. Marikalla oli hauska dekkarihaaste tänä vuonna ja taisin voittaa sen. Tuli oikein dekkariähky tuon haasteen jälkeen, mutta sen lääkitsi ihana Nina Hurman Hatuntekijän kuolema.

Voi että minä haluaisin luetella kaikki inspiroivat blogit, mutta yhdestä blogista löytyy se itse suloisuus ja herttaisuus, kirjallinen taituri ja yhteiskunnallinen vaikuttajanainen: Aili Mummo. Mitkään sanat eivät riitä tarpeeksi, jotta voisin tarpeeksi kiittää tuesta ja kannustuksesta sekä yhteistyöstä täällä blogimaailmassa. Olen Aili Mummon molempien blogien lukija, mutta enimmäkseen luen Aili Mummon arkea. Voi niitä aikoja on toinen hänen bloginsa. Kiitos Aili Mummo blogiystävyydestäsi. Rakastan Tommy Tabermannin runoja ja ilahdun joka kerta kun huomaan sinun postanneen Tommyn runon.

Leena Lumi on kirjablogimaailman Lumikuningatar. Vaikka hänellä on hurjan paljon kiireitä, hän ehtii välillä piipahtamaan blogissani, ja olen iloinen Leenan vierailuista, sillä olemme kiinnostuneita monesta yhteisestä asiasta mm. samoista kirjoista. Kauneus, luonto, puutarhanhoito, ihmismieli ja terveys yhdistävät meitä. Kiitos Leena ystävyydestäsi, tuestasi ja mielenkiintoisista kannanotoistasi. Rakastan blogisi luontokuvia.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!




torstai 4. joulukuuta 2014

Peikot ja kadonneet etanat

Mikael Mäkisen reipas satukirja Peikot ja kadonneet etanat kertoo peikkoperheestä, johon kuuluu Peikko-isä, Peikko-äiti, Peikko-tyttö ja Pikku-peikko. Lisäksi kirjan sivuilla tavataan Peikko-vaari ja hirmuisen suuri Suopeikko. Satukirjan ikäsuositus on kolmevuotiaista ylöspäin, mutta uskoisin, että kirja uppoaa hyvin vielä ensimmäisellä ja toisella luokalla oleville pojille, koska peikot ovat niin hurjan mörriköitä. Tässä kirjassa esiteltiin peikkojen perhe-elämää ja yhdessä tekemistä. Pikku-peikon etanat katosivat, joten niitä etsittiin yhdessä. Jopa Peikko-vaari etsi etanoita. Perhe uskalsi mennä jopa hirmuisen suuren Suopeikon suolle etsimään kadonneita etanoita, sillä etanat olivat Pikku-peikon lemmikkieläimiä ja tosi tärkeitä hänelle.

Suopeikko oli hyvin vanha peikko, joka oli asunut Kaislasuolla iät ja ajat. Kukaan ei oikein tiennyt mistä hän oli tullut, ja kuinka kauan hän oli suolla asunut. Niin tai näin, Suopeikko ei pitänyt vierailijoista alkuunkaan, joten moni mieluusti vältti kulkua hänen suonsa lähettyvillä.


Peikot ja kadonneet etanat satukirjan parissa tutustutaan peikkoihin ja opitaan mm. tietämään mitä peikot syövät aamupalaksi, missä he asuvat ja minkälainen on Pikku-peikon kammio, missä hän nukkuu ja säilyttää etanoitansa. Kirjan alussa esitellään peikkoperhe, eikä kirjan sivuilla tule vastaan muita yllättäviä otuksia. Kirjan kuvitus on oikein onnistunut ja kuvissa on paljon tarkistettavaa pikkuväellä. Kuvien katselu palkitaan viimeisen sivun yllätystehtävällä, joka on oikein mielenkiintoinen. Kaikissa satukirjoissa olisi mielestäni hyvä olla joitakin tehtäviä. Lisäksi kirja kertoo lämpimästi perhe-elämästä ja siihen kuuluvasta isovanhemmasta. Suosittelen kirjaa lämpimästi, sillä en ole aikoihin lukenut tällaista perinteistä peikkokirjaa, jossa on luontoon sopivasti katoavat vihreät peikot. ****

Mikael Mäkinen, Peikot ja kadonneet etanat
kuvitus ja taitto Mikael Mäkinen
BoD 2014
s. 30
Arvostelukappale

www.facebook.com/peikot sivulta löytyy peikoista lisätietoa.
 http://www.peikot.info