sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Mehiläisten kuolema



Tänään on jouluaatto. Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia.

Skotlantilaissyntyisen Lisa O´Donnellin esikoisteos Mehiläisten kuolema kertoo raadollisen tarinan siskoksista, jotka olivat eläneet narkkarivanhempiensa luona jatkuvassa rikollisuuden, väkivallan ja huostaanoton pelossa vuokratalossa Glasgowin Maryhillissä. Huostaanotosta heillä oli ennestään karvaita kokemuksia, joten vanhempiensa kuoleman jälkeen tytöt olivat hiljaa, eivätkä ilmoittaneet kenellekään. Tytöt hautasivat kaikessa hiljaisuudessa vanhempansa puutarhaan naapurin miehen ihmetellessä tyttöjen outoa puutarhanhoitoinnostusta keskellä joulukuuta. Haudoille he istuttivat laventelia.

Kirjan kertojina toimivat 12v. Nelly, 15v. Marnie ja Lennie, naapurin vanha setä, jonka omat luurangot kolisivat kaapissa. Kirjan juonen kehittyessä tytöt alkoivat viihtyä paremmin Lennien luona, jota huoletti tyttöjen vanhempien jatkuva poissaolo. Vanhempien poissaolosta oli kiinnostuneet myös huumekauppiaat, sillä tyttöjen isällä oli piilossa huumerahoja. Lopulta tyttöjen luokse tuli myös isoisä, joka halusi oman tyttönsä ja lapsenlapsensa asumaan taloonsa. Isoisä oli entinen alkoholisti, joka hakkasi perhettään, mutta oli omien puheidensa mukaan raitistunut ja nykyisin uskovainen. Nelly meni isoisän lankaan, mutta Marnie ei. Viisitoista vuotta valheessa elämistä oli tehnyt Marniesta koviksen, jonka sisälle oli vaikea päästä. Tässä tarina kaikessa lyhykäisyydessään. Unohdin mainita Lennien mainion koiran Bobbyn, joka kaiveli jatkuvasti tyttöjen uusia kukkapenkkejä.

Voi luoja, kuinka minä vihaan perjantaipäiviä. Niihin ei ole luottamista. Viikonloppuja vailla aterioita, viikonloppuja, jolloin on kuunneltava huolimattomien isien kotiin tuomia ventovieraita, isien jotka juovat ja sitten pissaavat kokolattiamatolle, hiivatti soikoon. Mikä lemu siitä jääkään. Kauhea lemu.

Tämän tarinan lapset eivät saaneet elää lapsuuttaan leikkien, sillä heillä ei ollut leluja. Jos oli, niin isä oli varastanut ne jostakin. Jos tyttökaveri kävi kylässä, niin isä saattoi käyttää hyväksi. Ehkä perhetaustojen karmeus, lika, sottaisuus ja vanhempien huumeiden käyttö aiheutti sen, että tytöt viihtyivät koulussa, koulussa sai sentään ilmaisen aterian, jota kotoa ei saanut koskaan. Marnien koulutodistus oli täynnä kiitettäviä, mutta sosiaaliset taidot olivat puutteelliset ja opettajat valittivat käytöshäiriöistä. Nelly soitti viulua taivaallisesti, mutta hänelläkin oli vaikeuksia muiden samanikäisten parissa. Heillä oli yhteinen salaisuus: kuolleet vanhemmat kukkapenkeissä.

Kirja oli viiltävä kuvaus sosiaalisista ongelmista ja lasten selviytymiskeinoista niiden keskellä. Oman lisänsä tarinaan toi vanhempien kuolemat, johon lukija saa selvyyden vasta kirjan loppupuolella. Kirja on selkeästi nuortenkirja, lapset vastaan aikuiset ja yhteiskunta. O´Donnell on saanut mahtumaan kirjaan myös komiikkaa ja huumoria, joten lukukokemuksena kirjassa ei uitu surkeuden syövereissä, vaan tytöillä, varsinkin Marniella, oli aina jokin uusi keino selviytyä ongelmista. ****

Isäni, tuo iljettävä ja pahansuopa mies, istutti minut illalla syliinsä. Hän sanoi rakastavansa minua.

Lisa O´ Donnell, Mehiläisten kuolema
suom. Seppo Raudaskoski
Moreeni 2013
The Death of Bees 2012
s. 304

Kirjasta on plokannut Jonna ja Laura

12 kommenttia:

  1. Kiitos arviostasi, tästä en ole kuullutkaan. Vaikuttaa vaan aika rankalta luettavalta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä niin rankka ole. Tytöt ovat reippaita ja ovat tottuneet surkeaan elämään ja aika reippaasti kertovat omat ajatuksensa kaikesta. Oikeastaan tyttöjen ajatukset olivat aika virkistäviä ja nuorten elämä tuli elävästi esille.

      Poista
  2. Aina välillä tämä Mehiläisten kuolema on tullut vastaan mutta olen skipannut sen nimen takia (nimi ei ole herättänyt mitään mielenkiintoa). Nyt kun syvennyin lukemaan postaustasi, niin kirjahan vaikuttaakin todella mielenkiintoiselta. Välillä skippailen kirjoja ihan omituisista syistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin kirjastossa tuon kannessa olevan tekstin: Tänään on jouluaatto...eivät olleet rakkaita vanhempia. Silloin halusin lukea kirjan. Tietysti kirjan nimi kiinnosti muutenkin, koska se poikkeaa tuosta nimien valtavirrasta: Hippa, Pääoma, Esikoinen eli mielestäni Mehiläisten kuolemassa on sanomaa...nehän kuolivat ihan oikeasti melkein sukupuuttoon, mutta tässä kirjassa ei niihin mehiläisiin kauheasti paneuduta, vaan tytöt ovat pääosassa.
      Suosittelen kirjaa, suorastaan koukutuin siihen.

      Poista
  3. Onpa kirjalla tyylikäs kansi, tykkään. Alkoi itse kirjakin kiinnostaa, vaikka mainitsitkin sen olevan enempi nuorille suunnattu. Olen tainnut tästä kirjasta kuulla aiemminkin, sillä (enkunkielinen) nimi on hämärästi tuttu. Ehkä olen hipeltänyt kirjaa jossain. Täytyypä ensi kerralla vaikka hipeltää se lainaksi kirjastosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansikuva vastaa kirjan tarinaa todella hyvin. Kirjan voi lukea aikuinenkin. Koska kirjan kertojina toimivat tytöt, pidän kirjaa nuorten kirjana, mutta sosiaalisten ongelmien ja vanhemmille tapahtuneiden juttujen vuoksi kirja sopii myös aikuisille.

      Poista
  4. Kiitos kiinnostavasta esittelystä, Mai!
    Eipä ole tytöillä ollut helppoa;/

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut helppoa, onneksi kirja ei ole totta, mutta kirjoittaja on kyllä mahduttanut mukaan kaiken mahdollisen kamaluuden. Kirjan tytöt ovat kuitenkin aika reippaita ja selviytyvät monesta pulasta.

      Poista
  5. Vaikuttaa tosiaan kiinnostavalta kirjalta. Ehkä sitten kun oman hyllyn kirjapinoja on tarpeeksi tuhottu, voisi harkita tämän(kin) lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on onnistunut kirjoittamaan erikoisen esikoisteoksen, joten hänestä varmaan kuullaan jatkossakin...mitä niille vanhemmille oikein sattuikaan...hm...

      Poista
  6. Huh, vaikuttaa melko rankalta kirjalta! Nimi oli tuttu, mutta sisällöstä en ole tainnut juuri kuulla. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankkuus riippuu lukijasta. Tyttöjen ajatusten seuraaminen on mielenkiintoista. Kirjailija on saanut mukaan aika paljon tragikomiikkaa kuten tuo naapurin koira, joka löytää kukkapenkeistä enpäs kerro mitä ja tytöt yrittävät päästä koirasta eroon...

      Poista