lauantai 25. lokakuuta 2014

Isänsä poika


Norjalainen Jo Nesbø on ahkera dekkarikirjailija. Nesbøn uusin dekkari on nimeltään Isänsä poika. Tällä kertaa dekkarin sivuilta ei löydy kuuluisaa rikosetsivää Harry Holea, mutta silti kirja oli mukaansatempaava ja koukuttava. Kirja oli jopa niin koukuttava, että olisin lukenut sen yhdellä istumalla, vaikka siinä oli yli viisisataa sivua, mutta välillä oli pakko käydä töissä.

Kirjan poika oli nimeltään Sonny ja hänen isänsä oli ollut poliisi ennen kuolemaansa. Sonny oli ajautunut narkkariksi ja vankilan vakiasiakkaaksi. Dekkarin toiseksi päähenkilöksi nousi eläkeiässä oleva ylikonstaapeli Simon Kefas, joka oli ollut Sonnyn isän paras kaveri. Nesbø oli sovittanut dekkarin henkilölle nykyajan ihmisiä vaivaavan pelihimon. Pelihimoa on ollut niin kauan, kun on ollut mahdollista pelata, mutta nykyisin peliteollisuus pitää huolen siitä, että rahat menevät ja ihmiset velkaantuvat. Simon Kefas menetti rahansa osakemarkkinoilla. Lisäksi kirjailija toi kirjassa esille sen, että usein näiden osake- ja pelimarkkinoiden takaa löytyvät rikolliset, jotka pyörittävät näitä markkinoita.

Kirjasta löytyi myös korruptoituneita poliiseja, jotka ottivat vastaan rahaa rikollispiireiltä ja peittelivät rikoksia. Suomessahan käydään tällä hetkellä oikeudenkäyntiä huumepoliisin päällikköä vastaan. Rikossyytteitä jutussa on saanut useampi poliisi. Huumeet ovat kurja juttu ja vielä kurjemmalta tuntuu, kun huumepoliisipäällikkö pyörittää huumeiden myyntiä taloudellisen rikastumisen varjolla. Poliisit ovat ihmisiä omine salaisuuksineen ja rikoksineen. Niitä löytyi Isänsä poika kirjasta. Sonnyn oli ryhdistäydyttävä ja rangaistava rikollisia, isänsä murhaajaa ja heitä, jotka pyörittivät rikoksia, joista rangaistukset kärsivät syyttömät ihmiset, sillä heidät oli pakotettu siihen. Oslon poliisi ja rikollispiirit olivat saaneet peräänsä sarjamurhaajan ja takaa-ajo oli molemminpuolista. Isänsä poika on mielestäni paras, jännittävin ja koukuttavin dekkari tänä vuonna.  *****

Nestor kuuli ne nyt. Koirat eivät haukkuneet, päästivät vain matalaa, hädin tuskin erottuvaa murinaa. Hillitty ääni nousi syvältä niiden vatsojen uumenista ja voimistui hitaasti, asteittain, aivan kuin Wagnerin kontrapunktinen musiikki. Eikä mikään huume olisi riittänyt enää tukahduttamaan Nestorin pelkoa. Se oli kuin jääkylmää vettä, jota joku ruiskutti letkulla hänen päälleen. Ja kunpa vesi olisikin huuhtonut hänet pois, mutta se tuli hänen sisältään ja valui jääkylmänä hänen päähänsä ja ruumiiseensa. Hänen oli mahdotonta paeta. Hän, Hugo Nestor itse, oli se joka piteli letkua.

Jo Nesbø, Isänsä poika
suom. Outi Menna
Johnny Kniga 2014
s. 528

11 kommenttia:

  1. Tämä näkyykin olevan tänään Elisa Kirjan kirjamessutarjouksena. Pitääköhän ostaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä messuilla taitaa käydä suurin osa blokkareista. Minuakin kysyttiin mukaan, mutta rentoudun ja istutan ehkä muutaman kukkasipulin ;)
      Kyllähän sinun jotain tuliaisia pitää ostaa :)

      Poista
  2. Jaan lukukokemuksesi mukaansatempaavuudesta, sillä yhtä soittoa olisi tullut luettua, jos mahdollista! Vaikka tuonkaltaista, meillä nyt esillä olevaa huumepoliiseja koskevaa oikedenkäyntivyyhteä ei tietty saisi voida tapahtua, ovat poliisitkin ihmisiä tässä kirjassakin, jossa tekstiä pyöritetään osuvasti hyvä-paha akselilla kuitenkin välttäen yksiviivaisuutta ja suoraa osoittelemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo Nesbølla on taito hyppysissä kirjoittaa huippudekkareita. Jäin Harry Hole-dekkareiden koukkuun ja olen lukenut ne kaikki. Tietysti olisin halunnut tämänkin olevan Harry Holen tähdittämä dekkari, mutta aivan upea dekkari Isänsä poika on.
      Tietysti joitakin samoja elementtejä oli käytetty, mutta kun kirjailija pysyy omassa genressä, niin samoja juttuja nousee väkisin esille. Hyvä-paha-akseli oli kirjan kaikissa henkilöissä, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Silmien ummistaminen rikollisuudelta oli ehkä se tämän kirjan juttu.

      Poista
  3. Juuri tuossa Prismassa hypistelin näitä Nesbon kirjoja, olivat tarjouksessa. On tullu vain osteltua viimeaikoina niin paljon, että pitänee odotella. Pitäis taas tarttua johonki hyvään dekkariin. Ehkäpä se vois olla vaikka Nesbo.. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ajankohtaiselta aihemaailmalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos aloitat Harry Hole-sarjan kirjat niin suosittelen, että aloitat ensimmäisestä eli Lepakkomiehestä. Sarjan kirjat ovat jatkumo, joka on sitä parempi mitä pitemmälle etenee.
      Tämä uusin Isänsä poika on itsenäinen kirja, mutta älyttömän hyvä. Kukkulan kuningas on myös todella hyvä dekkari josta on tehty myös elokuva. Tietysti kirja on parempi. Suosittelen :)

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Onpa huima loppusitaatti;) Jopa minä paatunut dekkarien lukija pidätin hengitystäni.

    Tiedän, että minun pitäisi ehtiä tähän kirjailijaan, tiedän.

    Kiitos tästä. Odotan aina sun sitaattivalintoja;)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Kaikki kunnia kuitenkin Nesbølle taiturimaisesta tarinasta ja tekstistä.
      Suosittelen lämpimästi ;)

      Poista
  6. Ostin tuon kirjan Elisan viime viikon tarjouksista. Ei ollut minun makuuni, siis nuo tarjoukset. Vain tämä kelpasi minulle. Joko en pitänyt tai sitten omistin jo. Odotan tämän lukutuokiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että et malta lopettaa, kun alat lukemaan, sen verran jännittävä kirja :)

      Poista