lauantai 16. toukokuuta 2015

Verta lumella

 Lunta ja verta. Niin valkoista. Niin punaista. Niin ihmeellisen kaunista. Kuin kuninkaan viitta.

Jo Nesbøn uusin kirja Verta lumella I tuli minulle luettavaksi parhaimpaan kevätaikaan, joten kirja sai kuvakaveriksi tulipunaisen tulppaanin. Tietysti kuva olisi tarvinnut kylmää ja lunta, mutta meilläpäin ei ole semmoisia ilmoja pidellyt tänä talvena. Kirjassa sitä sitten olikin. Olen tottunut lukemaan Jo Nesbølta runsassivuisia dekkareita, joten romaaniparina myytävä dekkari, joka ilmestyy vieläpä eri aikaan on kirjailijalta tai kustantamolta uusi aluevalloitus. Ja mielestäni tosi huono myyntikikka. Edellinen dekkari Isänsä poika oli taattua huipputarinointia Jo Nesbølta, mutta mikä pettymys tämä vaivainen Verta lumella I läpyskä oli. Aivan kuin kirjoittaja olisi joku muu ja se huipputerävä, älykkäästi sommiteltu tarina jäi tällä kertaa toteutumatta, tai sitten sitä loistavaa tekstiä saa odotella kakkososassa. Surku.

Joululaulu, joka oli soinut hänen päänsä sisällä, oli vaiennut.

Verta lumella kirjassa vietetään vuoden 1977 joulua ja Olav sai erikoisen tehtävän asiakkaaltaan, Olavin piti tappaa asiakkaan vaimo. Kirjan päähenkilö oli siis Olav, joka ajatui nuorena rikolliseksi. Toinenkin vaihtoehto olisi ollut, mutta Olav itse valitsi sen kivikkosemman ja vaarallisemman tien elämälleen.

Kalastaja sanoi, että täytyy olla ihan saatanan kylmäverinen liikemies, ellei kanna kaunaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on hoidellut kolme alaista pois päiviltä.

Olavin ammattina oli siis hoidella ihmisiä pois päiviltä. Oslon rikollispiireissä johtajat halusivat valtaa itselleen eri rikollismarkkinoille, ja Olav oli oikea mies harventamaan rikollisia. Tosin olihan työ vaarallista, eikä sillä päässyt rikastumaan, sillä Olav oli hyväsydäminen ja antoi palkkionsa ampumiensa rikollisten perheille. Tämä dekkari ei oikein vaikuttanut minua huolimatta tästä hyväsydämisestä ja sympaattisesta hiukan yksinkertaisesta päähenkilöstä huolimatta. Dekkari oli myös tragikoominen ts. surullisen hauska. Lopputulos oli selvä, joten kunnon kohokohtia ei oikein ehtinyt näin lyhyessä tarinassa tapahtumaan. Valitettavasti olen hyvin pettynyt tämänkertaiseen lukuhetkeen. **


Jo Nesbø, Verta lumella I
suom. Outi Menna
Johnny Kniga 2015
s. 195
Blood on Snow 2015

Iloisen apinan bloggaus

 Osallistun tällä norjalaisella kirjalla Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen.

10 kommenttia:

  1. Mai, kiitos, että säästit aikaani<3 Tämä on kasassa odottamassa vuoroaan, mutta toisin kuin sinä, minulla ei ole mitään kokemusta Nesbøsta, joten en ole pitänyt kiirettä. Myöskään tragikoomisuus dekkarissa ei vetoa minuun, joten ihan kiva 'passata'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Leena! En halua, että aloitat Nesbø-tuttavuutesi näin huonosta dekkarista. Tähän asti kaikki dekkarit ovat olleet huippuluokkaa ja laadukkaita jopa älykkään teräviä, mutta nyt floppasi. Surullista.
      Suosittelen sinulle viime vuoden Isänsä poikaa, joka on todella huippuluokan dekkari.

      Poista
    2. Kiitos vinkistä, johon tartun heti kun ehdin. Nyt kevään uutusdekkarien parissa: Ihanaa!

      <3

      Poista
    3. Nyt niitä sitten tulee kesän kynnyksellä vaikka kuinka paljon, uutuusdekkareita. Kesä taitaa olla se dekkareiden lukemisen kulta-aika. Suosittelen sinulle Leena myös tuota Submarinoa, joka on tänä vuonna käännetty suomen kielelle. Huippuluokan käännöskirja :)

      Poista
  2. Verta lumella on toki erilainen kuin aiemmat. Simppelimpi, lyhyempi ja pienemmän piirin teos. Itse kuitenkin tykkäsin tästä juuri siksi, että tämä poikkeaa muista. Mielestäni myös loppuratkaisussa oli sopivasti jännitettä, vaikka ei samanlaista huimaa ajojahtia toki nähdäkään. Sinänsä hyvä osoitus siitä, että kirjailija on parhaimmillaan juuri monimutkaisissa ja häkellyttävän älykkäissä juonissa, mutta onnistuu toteuttamaan myös koukuttavan kokonaisuuden suoraviivaisemmin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tällekin kirjalle varmasti lukijoita ja tykkääjiä, mutta minulle kirja oli yksinkertaisuudessaan pettymys. Lopussa oli kirjailijan terävyyttä ja juonihuipennus, kuten kirjoissa kuuluu ollakin. Siinä näkyi kirjailijan laadukkuutta, mutta muuten voi voi...

      Poista
  3. Tämä ei ollut sellainen mahtava lukukokemus, kuin muut lukemani Nesbot. Olin myös pettynyt teokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti huippukirjailija on laskenut rimaansa tässä teoksessa :(

      Poista
  4. Samaa mieltä. Harry Hole -kirjojen jälkeen aikamoinen pettymys. Vaikutti, että tämä on kiireessä kyhätty, mutta todennäköisesti ihan tietoisesti tehty tällainen simppeli ja lyhyt kirja. Vähän sellainen kioskikirjallisuus-fiilis jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä Jari, kioskikirjallisuutta. Tämän voisi ottaa matkalle mukaan, kun ei tarvitse niin syventyä tekstiin ja tarinaan, mieluummin jonnekin lämpimään tähän aikaan vuodesta. Voisin kuvitella ostavani pokkariversion lentokentän pokkarikioskista...ja heippa vaan me lennetään.
      Olen minä tällaisia lyhytversioita lukenut muiltakin kirjailijoilta. Tällä hetkellä on lainassa Camilla Läckbergin ihka ensimmäinen kirja, joka on melkein näkymättömän ohut. Sain kirjastosta kehoituksen käsitellä kirjaa todella hellästi, ettei se hajoa.

      Poista