maanantai 2. tammikuuta 2017

Eeva Kilpi: Noidanlukko

Eeva Karin Kilven (s.1928) esikoisteos on novellikokoelma Noidanlukko. Teos kuvaa Ennin lapsuutta, johon Noidanlukko-niminen kukka liittyy. Joka kesä Enni odottaa näkevänsä kukan kukkivan, mutta hän ei ehdi nähdä kukkien kukkivan kertaakaan. Eeva Kilven tuotantoon kuuluu 32 runo-, novelli- ja proosateosta. Kirjojen pääteemoja ovat yleensä evakkokarjalaisuus, luonto ja ihmissuhteet. Nämä kolme teemaa näkyvät vahvasti myös tässä esikoisteoksessa. Kesäinen luonto kukkivine kukkineen ja eläimineen kaunistaa hellyttävää lapsen näkökulmasta katsottua arkipäivää, vanhempia, leikki- ja koulukavereita, sukulaisia ja naapureita, siskoa. Heräävä kiinnostus tykkäämiseen on yksi aiheista. Ensimmäinen novelli on rohkea Kotileikki, joka kertoo kahden pienen tytön leikistä, mutta joka aikuisten silmissä oli hävettävää ja rumaa.

Ensimmäinen, josta hän tykkäsi, oli tyttö niin kuin hän itsekin, ehkäpä siitä syystä, ettei poikia ollut lähettyvillä. Eikä hän oikeastaan tiennyt millainen poika onkaan, ennen kuin hänen serkkunsa Jyrki näytti hänelle. Hän teki sen hyvin perusteellisesti ja asiallisesti, ja Enni ja hänen toinen serkkunsa Mailis, joka myös oli läsnä, olivat hyvin hämmästyneitä, ja silloin Ennistä tuntui, ettei hän koskaan voisikaan tykätä pojasta. Hän erehtyi tulevaisuuden suhteen, mutta juuri silloin se oli hänelle totisinta totta. 

Noidanlukossa on 16 novellia: Kotileikki,  Olli, Toivo, Johannes, Kaija, Lislotte, Keskustelu, Abessinialainen sotilas, Tätimamma, Hellä Mäki, Hartteliini-mummo, Pieni mierolainen, Isä, Noidanlukko, Silmä ja Loppu. Sotaa ei mainita nimeltä edes viimeisessä Loppu-nimisessä novellissa, vaikka siinä selvästi joudutaan lähtemään nopeasti evakkoon. Ihmiset eivät saaneet pitää valoja taloissa. Kilven tapa kertoa tarinaa on hienovaraista ja lukija tietää sodan läheisyyden ilman mainintaa. Evakkoon lähtöä ei sureta, ei itketä, vaan tehdään niin kuin paperissa käsketään. Pienen Ennin mieltä viiltää joulukaktus, joka oli yöllä aukaissut kukkansa. Myös Kaija, Ennin rakas koira, oli viety yön aikana.

Ilo ehti vilahtaa hänen sydämessään; sitten hän muisti.

Vuonna 2017 olen ajatellut lukea ja blogata enemmän novelli- ja runokirjoista kuin tähän asti. Yläpalkkiin on ilmestynyt Novellit ja runot-palkki, josta löytyy helposti niistä kiinnostuneille luettavaa. Osallistun myös Ompun Novelli-haasteeseen. Tämän kirjan jälkeen olen lukenut haasteeseen neljä novellikirjaa ja yhteensä 78 novellia.

Hyvä novelli kertoo tarinan, siinä on alku, keskikohta ja loppu, kuten proosassa yleensä. Noidanlukon novellit vievät Ennin mukana lapsuuteen, kokemaan niitä tuntemuksia eri ihmisten kohtaamisista oli ne vanhoja tai nuoria, mukavia tai ikäviä. Enni peilaa itseään muiden kautta ja kokeilee omaa valtaansa ja omia rajojaan, lapsillehan on eri säännöt kuin aikuisille. Isä -nimisessä novellissa aikuinen alkaa käyttäytyä kuin lapsi, jota on lukijanakin kiinnostavaa seurata. Miten ns. lapsellisesti myös aikuiset osaavat käyttäytyä ja miten lapsi sen kokee. Suosittelen kirjaa novellien ystäville.

Eeva Kilpi, Noidanlukko *****
Päällys Mika Tuominen *****
Wsoy 2009 toinen painos
s. 158
ensimmäinen julkaisu 1959

Osallistun kirjalla Ompun Novellihaasteeseen.
Osallistun kirjalla Arca Fabulorum - Tarina-arkun Kira Niian Best Friends Forever eli BFF-haasteeseen, joka päättyy ystävänpäivänä.



6 kommenttia:

  1. Minäkin luin Noidanlukon ja postasin siitä.
    Kiitos tästä postauksesta, Mai, oli mielenkiintoinen!♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili ♥♥
      Tämä novellikirja on ollut hyllyssäni pitkään ja huomasin Paulan bloggauksesta, että kirja on novellikirja. Kun nyt osallistun Ompun novellihaasteeseen, niin oli sopiva lukea kirja heti. Kirjassa on vähän sivuja, mutta 16 novellia mahtuu siihen. Novellit ovat lisäksi herkkiä ja kiinnostavia, ne herättelivät muistelemaan omaa lapsuutta ja lapsuuden leikkejä.

      Poista
  2. Noidanlukko on kirjan nimenä jotenkin tuttu, mutta koskaan en ole teokseen tarttunut. Innostava teksti, Mai! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta <3
      Olen tämän hankkinut jostakin alelaarista ja nyt tuli oikea aika lukea se. Harvinaisen kaunis novellikirja. Kilven kirjat alkoivat kiinnostaa muutenkin. Evakkotarinoita, ihmissuhteita ja luontoa, hyviä aiheita.

      Poista
  3. Ehdit jo tämän lukea. Kilven teksti on tosiaan hienovaraista, kaikkea ei selitetä auki, vaan lukija voi sitä maistella ja tunnustella. Ja muistella, sillä tämä tuo oman lapsuuden lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula lukuvinkistä. Otin kirjan heti luettavaksi, kun näin sen sinun blogissasi. Hyvä lukea pois omiakin lukemattomia kirjoja.
      Tämä oli niin söpö ja herttainen, kesäinen ja silti oli lähdettävä evakkoon.

      Poista