tiistai 2. toukokuuta 2017

Kristiina Vuori: Filippa

Filippa oli liian kaunis, sellaisella hennolla ja särkyvällä tavalla, jota Valborg salaa halveksi. Naisen piti olla ylväs ja ruhtinaallinen, ei tuollainen suurisilmäinen ja säikky peura, joka säpsähti jokaista kovaa ääntä. Filippan arkuus veti puoleensa vääränlaisia ihmisiä, petoja, sellaisia, jotka haistoivat varomattoman saaliin peninkulmien päästä. 

Kristiina Vuoren Filippa oli minulle vuoden odotetuimpia kirjoja. Olen lukenut hänen edelliset viisi kirjaansa, joten tiesin mitä odottaa, historiaa, kiinnostava päähenkilö ja petollisia henkilöitä lähipiirissä, mutta se sankari puuttui tällä kertaa ja rakkaus, jos se sitä oli, se oli salattavaa, hävettävää ja pelottavaa. Kirja kertoo vuonna 1578 kuolleesta Filippa Flemingistä, joka oli aito historiallinen henkilö. Filippa syntyi suomalaiseen rälssisukuun, joka oli yksi mahtavimmista Suomessa. Flemingin suvun miehet olivat laajentaneet omaisuuttaan ja maitaan ahnaasti ryöstämällä, mutta myöskin isoilla naimakaupoilla, kasvattitytön omaisuuskin sulatettiin sujuvasti Flemingin omaisuudeksi. 

Suvun tyttäret oli pidetty visusti luostarissa, ettei heidän osuuttaan olisi tarvinut jakaa naimakaupoissa. Nyt Birgittalaisluostari oli suljettu Naantalissa, joten Filippaa ei voitu työntää sellaiseen. Filippan luonne oli kasvatettu lapsesta asti nöyräksi ja tottelevaiseksi, mutta aina hän ei pystynyt tottelemaan. Ehkäpä hänen äitinsä pystyi esimerkillään, kun hallitsi Flemingin suvun omaisuutta miehensä kuoleman jälkeen, antamaan oppeja Filippalle. Kirjailija loi värikkäitä tapahtumia Filippan kohdalle, joihin hänen oli pakko vastata tavalla tai toisella. Yksi pahimmista peloista tuli Klaus-veljen puolelta, joka kohteli sisartaan todella ikävästi. Klaus ei aikonut jakaa Flemingin suvun maita kenenkään kanssa. Niinpä vanhin veli katosi omituisesti ja siskolle oli  tarjolla jotakin muuta ikävää. 

Suupielesi kiristyy. Et pidä siitä, että rälssineito taivuttaa niskaansa konkubiinin (jalkavaimo) edessä. Ole sitten pitämättä. Minäkään en pidä siitä, että elostelusi siemenet työntävät laihoa nopeammin kuin ehdit tunnustaa niitä vuosittaisessa ripissä.

Kirjassa Filippa tutustuu Kaarnatuulesta tutuksi tulleeseen porvarisrouva Valpuri Innanmaahan, josta tuli sittemmin Turun suurin porvari, vaikka oli nainen, nainenhan ei yleensä saanut omistaa mitään, vaan hän oli holhouksen alainen, joko sukunsa tai sitten miehensä. Valpuri Innanmaan katu löytyy tänäkin päivänä Turusta, mutta koska asioista päättävät yhä edelleen miehet, katu ei ole oikealla kohdalla, missä Valpurin talo tai kauppa oli, vaan syrjässä ja piilossa. Minusta Valpuri ansaitsisi hienon patsaan siihen missä hänen kauppapaikkansa sijaitsi. Kiitokset kirjailijalle, että hän nostaa aitoja historiallisia henkilöitä esille kirjoissaan, varsinkin naisia.

Kirjassa eletään keskiaikaa, roomalaiskatolisuus on vallitseva uskonto, Suomi kuuluu Ruotsille ja maata johtaa Kustaa Vaasa. Kustaa Vaasan pojat Erik ja Juhana taistelevat kirjassa kuninkuudesta Kustaa Vaasan kuoltua ja ovat vuoronperään Turun linnassa vankeudessa. Klaus Fleming on urhea taistelija ja sotajoukkojen komentaja, mutta hän on myös kuninkaiden lähipiiriläinen. Taisteluja käydään mm. Tanskaa ja Venäjää vastaan. Kirjassa vannotaan uskollisuutta välillä Erikille ja välillä Juhanalle. Klaus Fleming seikkailee sujuvasti molempien kuninkaallisten suosiossa. Turun linnassa pidetään hienoja juhlia, joihin Filippakin osallistuu. Kauniit puvut ja muut tarpeelliset asusteet kuvaillaan kirjan sivuilla tarkkaan. 

Kirjaa lukiessa on helppo kuvitella itsensä mukaan tapahtumiin. Filippa oli onnellisin omalla Yläneen kartanolla, jota hallitsi Klaus-veli. Töitä ja työntekijöitä johti vouti ja taloutta fatabuurivaimo, joka oli Filippan kasvattisisko. Filippalle jäi aikaa kasvattaa friisiläisratsuja, joista oli tullut kuuluja. Kristiina Vuori on kirjoittanut jälleen lukuhermoja viiltävän historiallisen romaanin, josta ei puutu kuin se turvallinen rakas aviomies, joka olisi ollut Filippan tukena koko elämän kestäneessä henkien taistelussa petomaista veljeä vastaan. Filippan osaksi tuli pitkääkin pitemmät kihlajaiset ja Rautamarskin taipumaton määräysvalta.

Sinä olet susi. Haistat, kuulet ja poimit jokaisen pienenkin muutoksen kasvoillani, jok´ikisen suloisen värinän ihollani, lantioni tahdottomat nytkähdykset, karhean voihkeen syvällä kurkussani. Ne ohjaavat sinua ja sinä tottelet niitä kaikkia.

Kristiina Vuori, Filippa *****
kansikuva *****
Tammi 2017
s. 385 + selvitys kirjan henkilöistä + lähdeteokset + sanasto

Vuori Kristiina: Näkijän tytär
Vuori Kristiina: Siipirikko
Vuori Kristiina: Disa Hannuntytär
Vuori Kristiina: Neidonpaula
Vuori Kristiina: Kaarnatuuli 

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Aili ♥♥

      Filippa on tällaiselle historiallisten kirjojen ystävälle todella maukas ja viihtyisä lukuilo ♥♥

      Poista
  2. Täytyypä lisätä lukulistalle. Parhaillaan luen Neidonpaulaa ja pidän kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut kaikki Kristiina Vuoren kirjat. Jokainen on ollut erilainen ja jokaisesta olen pitänyt kovasti. Siipirikko on edelleen se lempparikirja näistä kuudesta kirjasta.

      Poista