lauantai 10. helmikuuta 2018

Clare Mackintosh: Minä näen sinut


Minä näen sinut. Mutta sinä et näe minua. Olet uppoutunut pokkariisi, jonka kannessa on tyttö punaisessa mekossa. En näe kirjan nimeä, mutta sillä ei ole väliä: niissä on kaikissa sama tarina. Jos poika ei tapaa tyttöä, poika väijyy tyttöä. Poika tappaa tytön.
Tarinan ironia kolahtaa minuun.

Brittiläisen Clare Macintoshin uusin trilleri Minä näen sinut oli niin koukuttava lukukokemus, että luin kirjan kannesta kanteen yhdellä lukukerralla. En todellakaan pystynyt lopettamaan lukemista, kun sen aloitin. Minun oli tiedettävä mitä tapahtuu Zoe Walkerille ja hänen 19v. tyttärelleen Katielle. Minun oli tiedettävä kuka oli pirullisen nettifirman takana. Minun oli tiedettävä miten konstaapeli Kelly Swift ratkaisee yhä oudoimmiksi kääntyvät juonikoukerot. Todella kylmäävä tarina, jossa päähenkilöiden läheiset olivat koko ajan tarkastelun alla. Voisiko heistä joku tonkia heidän elämää ja keksiä ilkeitä tekoja heidän varalle. Kun elämästä tulee outoa ja joku tuntematon kävelee perässä, on parasta juosta lujaa pakoon tai hakeutua muiden ihmisten lähelle. Sekään ei välttämättä ole turvallista tässä kirjassa.

Rutiini tuntuu sinusta rauhoittavalta. Se on tuttu ja turvallinen.
Rutiini tuo sinulle turvallisen olon.
Rutiini tappaa sinut.

Nelikymppinen Zoe Walker kulkee joka arkipäivä samat reitit paikallisjunalla ja metrolla asunnoltaan Lontoon keskustaan ja takaisin. Hänen aikataulunsa on vakio. Joku kenties tarkkailee häntä ja merkitsee ylös hänen reittinsä. Mutta miksi? Miksi hänen valokuvansa yllättäen ilmestyy sanomalehteen, jota hän lukee työmatkoilla? Zoe alkaa tarkkailla ympäristöä, sillä hänellä on outo tunne siitä, että joku ehkä seuraa häntä. Kotiväki ja ystävä yrittävät rauhoitella, että se on jonkun muun kuva, ei Zoen. Mutta Zoe ottaa yhteyttä konstaapeli Kelly Swiftiin aina kun tilanne pahenee, sillä hän ei saa keneltäkään muulta tukea. Pelko ottaa vallan ja työt vaikeutuvat. Ajatukset pyörivät koko ajan kiihtyvällä tahdilla mahdollisissa rikoksissa, joita naisille on tehty. Pelottavan piinaavaa.

Jos tunnet hengityksen niskassasi, paniikki nousee, ja on pimeää, kylmää ja märkää.

Clare Mackintosh räväytti trillerimaailman esikoisteoksellaan Annoin sinun mennä. Kuvasin kirjaa sysimustaksi ilkeydeksi ja olen edelleen samaa mieltä. Minä näen sinut trilleri on jopa vielä kammottavampi ja tällä kertaa lukija pääsee heti kirjan alusta mukaan sadistiseen maailmanpyörään, joka kiertää alussa hiljaista vauhtia ympäri, mutta kiihdyttää koko ajan vauhtia ja pelkäät koko ajan henkesi edestä, että vauhti lennättää sinut roikkumaan epätoivoisena maailmanpyörän korin reunalta ja yrität vetää itsesi turvaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Zoen maailmanpyörä oli työmatkat. Ja paniikki kasvoi.

Kirja loppuu huikeasti kääntämällä kaiken nurinniskoin. Luulet jälleen tietäväsi, että kaikki päättyi hyvin, mutta kirjailija on päättänyt toisin, sillä hän hallitsee trillerimaailman. Vau!!!

Kuinka kovaa pystyt silloin juoksemaan?

Clare Mackintosh, Minä näen sinut *****
Suom. Päivi Pouttu-Deliére
Gummerus 2018
s. 413
I See You 2016

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä   

Leena Lumin ja Annikan bloggaukset kirjasta.

10 kommenttia:

  1. Odotan kovasti, että saan tämän käsiini! Luin vasta vähän aikaa sitten tuon Annoin sinun mennä -kirjan ja sen juonenkäänteestä mulle tuli liian huijattu olo. Sen vuoksi petyin kirjaan vähän. Voinko tulkita tästä arviostasi, että tässä kirjassa on odotettavissa samanlainen huijatuksi tuleminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trillereissä juuri tuo huippukohdassa tapahtuva juonen vaihtuminen on parasta mitä tiedän. Kirjailija pystyy vielä parempaan.
      En avaa enempää :)

      Poista
  2. Macintoshin kirjoihin on varmaan pakkok tutustua tässä kevään aikana, kun niitä niin kehutaan... olen pitänyt vähän taukoa dekkareista, joten joku tämmöinen koukuttava tapaus voisi hyvin olla nyt paikallaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mackintoshin trillerit ovat erillisiä kirjoja, joten ne voi lukea eri ilmestymisjärjestyksessä. Syksyllä ilmestyy uusin teos suomennettuna Anna minun olla. Luen sen heti kun saan käsiini. Kirjailija on entinen poliisi, joten teoksissa on paljon aitoa poliisielämää :)

      Poista
  3. Parhaat trillerit pystyvät koukuttamaan juuri noin kuin kuvaat: lukemista ei pysty lopettamaan, ennen kuin tietää!

    Kiitos innostavasta ja lukemaan houkuttavasta tekstistä, Mai! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kareta <3
      Tämä on kyllä huippuunsa hiettu trilleri, joten toivotan jännittäviä lukuhetkiä sen parissa.

      <3

      Poista
  4. Tämän minä haluan ehdottomasti lukea. Kiva kuulla, että olit tykännyt tästä. Annoin sinun mennä oli niin hyvä kirja, että myös tältä kirjalta on lupa odottaa paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kannattaa lukea! Tykkäsin tosi paljon :)
      minua hiukan pelotti, että tuleeko hyvän trillerin jälkeen huonompi, mutta turha pelko. Odotukset palkittiin todella hyvin.

      Poista
  5. Mai, samiksia ollaan tässä dekkaristissa. Aika pelottavaa...Odotan jo kovasti syksyllä ilmestyvää:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukan pelotti eka kirjan jälkeen, että tuleeko toisesta floppi. Onneksi luin sinun arvostelun ja odottaessa jännitys tiivistyi. Olen erittäin tyytyväinen tähän kirjaan. Odotukset palkittiin runsain mitoin. En olisi ikinä uskonut lopputapahtumia, vaikka mielessä pyöri monta vaihtoehtoa!

      <3

      Poista