torstai 1. marraskuuta 2012

Alice Laplante: Hämärän huoneet







Yhdysvaltalaisen Alice LaPlanten esikoisromaani Hämärän huoneet (Turn of Mind 2011, suom. 2012) toi heti mieleeni S.J.Watsonin kirjan Kun suljen silmäni (2012), sillä molemmat kirjat kertovat muistinsa menettäneestä naisesta. Watsonin Christine menetti muistinsa traumaattisesti väkivallan vaikutuksesta, kun taas LaPlanten kirjassa kirurgi Jennifer White sairastaa Alzheimerin tautia ja muisti huononee nopeasti.

65v. käsikirurgi Jennifer White tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa nopeasti etenevän Alzheimerin taudin vuoksi. Mies on kuollut pari vuotta aikaisemmin, tytär huolehtii raha-asioista ja poika yrittää keplotella sairaalta äidiltään rahoja omiin velkoihinsa. Lisäksi poliisi epäilee Jenniferiä hänen ystävättärensä murhasta ja käy jatkuvasti puhuttamassa häntä, jospa muistin sirpaleista saisi koottua jotain ratkaisevaa.

Kirja kuvaa erittäin selkeästi sairauden etenemistä ja mitä ongelmia sairaus aiheuttaa Jenniferille, läheisille, hoitajille ja yleensä henkilöille, joiden kanssa hän on tekemisissä. Ulkonaisesti Jennifer ei ole sairaan näköinen, joten ihmiset uskovat hänen puheitaan hänen karkureissuillaan, paitsi silloin, kun hän on avojaloin tai alkaa riisua yleisellä paikalla itsensä alasti. Kirjan teksti on korutonta sairauden kertomista, aivan kuin kirjoittajalla olisi omakohtainen kokemus Alzheimerin tautia sairastavasta läheisestä.

Kirjoittaja kuvaa taidokkaasti myös Jenniferin ajatusmaailmaa, muistoja ja miten ajatukset sekoilevat. Kirja on erittäin hyvin rakennettu ja tarina itsessään piti minua tiukassa otteessa, kun jännitin kuka murhasi Jenniferin ystävättären, sillä uskoin heti alusta asti, että päähenkilö se ei voi olla. Kenellä on motiivi murhaan ja miksi murha vieritetään sairaan ihmisen hartioille ja viedään hienon lääkärinuran tehneen Jenniferin maine. Kuka voi olla niin julma, lukekaa. ****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti