sunnuntai 4. elokuuta 2013

Simona Ahrnstedt: Unelmia & yllätyksiä



”Tosiasia kuitenkin on, että naisella on heikompi fysiikka”, kreivi vastasi ja silmäili avoimesti Beatricea. ”Naisen keho on herkkä ja joutuu helposti pois tasapainosta. Hänen ei pidä rasittaa itseään eikä aivojaan tarpeettomasti.” Rosenschiöldin hailakat silmät pysähtyivät Beatricen povelle, ja Seth tunsi sisällään kiehuvan. Hän oli vähällä nousta pystyyn ja kuristaa Karinin huomattavimman vieraan. ”Kyse on pelkästään terveestä järjestä ja tieteellisestä tosiasiasta”, kreivi totesi lopuksi.

Ruotsissa asuva tsekkiläissyntyinen psykologi Simona Ahrnstedt on kirjoittanut upean esikoiskirjan, joka on historiallinen rakkausromaani Unelmia & yllätyksiä. Kirja pureutuu syvästi 1880-luvun porvaris- ja aatelisperheen tytärten ja naisten asemaan miesten käskyvallan alla. Kirjassa sivutaan myös seuraneitien ja palvelusväen sekä prostituoitujen asemaa. Tuohon aikaan oli jo naisyrittäjiä varsinkin vaatetuspuolella, joka tässä kirjassa näyttelee suurta osaa, sillä varsinkin juhliin hankittiin uusia vaatteita varallisuuden mukaan.

Kirjan perusteella tuon ajan nainen teki yleensä mitä isät, veljet, holhoojat ja aviomiehet määräsivät pukeutumista ja käyttäytymistä myöten. Kasvatus oli ankaraa ja siihen kuului väkivaltainen piiskaaminen. Naisilla ei ollut omaa rahaa käytössä, vaan he elivät miesten armoilla. Aatelis- ja porvarisperheiden tyttöjen ja naisten asema oli kodin seinien sisällä  miesten ottaessa kutsut vastaan juhliin ja vierailuihin ja päättäessä missä käydään. Naisilla oli lupa poistua talosta tietysti seuraneidin mukana, jos miespuolisia sukulaisia ei ollut mukana. Naispuolisten leskien asema oli hieman helpompi, jos mieheltä jäi omaisuutta ja muita perijöitä ei ollut. Ilman omaisuutta naisleskien oli palattava omaisten luokse asumaan.

Miesten tärkeimpiä tehtäviä oli hankkia tyttärilleen puolisot, joista oli hyötyä miesten omalle asemalle ja rakkausavioliittoja sallittiin harvoin, tytöt oli kasvatettu tottelemaan. Huolimatta näistä rajoitteista, kirjan sivuilla on runsaasti rakkautta ja romantiikkaa sekä suuria tunteita jopa hieman erotiikkaa. Pari henkilöä kirjassa harrastaa ilotaloja ja paheellista elämää juopotellen ja käyttäen huumeita ja yleensä ilotalojen naiset jäävät heidän jäljiltään huonoon kuntoon. Kirjassa on siis nimen mukaan runsaasti unelmia ja yllätyksiä, jotka eivät välttämättä ole sieltä mukavimmista päästä.

Kirjan päähenkilö oli Beatrice, joka eli setänsä porvariskodissa holhottina. Setä oli päättänyt poikansa avustuksella pönkittää omaa asemaansa naittamalla 18v. Bean kuusikymppiselle kreiville. Avioliitto oli pakkoavioliitto, sillä setä kiristi Beaa sillä, että jos Bea ei suostu, niin hänen 17v. tyttärensä Sofia suostuu. Sofia oli vastarakastunut Johaniinsa. Bean ei auttanut muuta kuin suostua, vaikka hänen sydämensä sykki Sethille. Sofia meni naimisiin Johaninsa kanssa ja erilaisten viivytysten jälkeen Bea vihittiin kreivin kanssa.

Seth ja Beatrice evät voineet unohtaa toisiaan ja aina tavatessa tunteet suorastaan kiehuivat, sillä molemmat olivat vahvaluonteisia. Kirjaa lukiessa juonenkäänteet vaihtuivat moneen kertaan ja aina löytyi uusia esteitä Sethin ja Beatricen rakkauden väliin. Tästä kirjasta löytyy rakkautta ja romantiikkaa jokaiselle rakkauskirjojen ystävälle höystettynä ongelmilla ja vastoinkäymisillä. Lisäväriä tuo 1880-luvun ajankuvaukset, tavat ja kulttuurit sekä käyttäytymissäännöt, jotka loivat esteitä varsinkin naisten käytökselle ja kasvatukselle mm. koulutukselle, jota ei suosittu. Tämä oli ihanan koukuttava lukukokemus. ****

”Ai jaa, en tainnutkaan kertoa siitä”, Beatrice sanoi tyynesti. ”Olen perustanut rahaston. Se jakaa lahjakkaille nuorille naisille tarkoitetun Aurore Löwenströmin säätiön opintostipendin ensimmäiselle stipendiaatilleen kuukauden kuluttua. Isoäidiltä perimäni rahat menevät siihen yhdessä niiden rahojen kanssa, jotka sain myydessäni Rosenholmin. Isoäiti olisi arvostanut sitä, eikö vain?” Beatrice mietti. ”Kreivi Rosenschiöldin suhteen olen hieman epäilevämmällä kannalla. Kreivi ei liiemmin kannattanut naisten vapautumista ja oikeutta opintoihin, mikäli muistan oikein.”

Simone Ahrnstedt, Unelmia & yllätyksiä
Karisto 2013
Suom. Tytti Träf (7-146) ja Auli Hurme-Keränen (147-465)
Överenskommelser 2010
s. 462

6 kommenttia:

  1. Hiestoriaa ja romantiikkaa, mutta varmasti myös pettymyksiä...

    Kiitos postauksesta, Mai, ja ihanaa sunnuntaita sinulle.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ihanaista sunnuntaita myös sinulle. Jalat hellänä, kun kiersimme siirtolapuutarhaa avointen ovien päivänä tänään sunnuntaina. Aamupäivä sujui omenahillon valmistuksessa.
      Ai niin, kirja on ihanan romanttinen :)

      Poista
  2. Ymmärrän että kenenkään esikoiskirjaa on ikävää lähteä kriittisesti arvostelemaan ja olen tykännyt kirjailijan myöhemmistä teoksista, mutta tuli vähän tunne että tätä kirjaa on arvosteltu vähän liian helläkäteisesti. Olisi ollut hienoa, jos naisten asemaan olisi keskitytty kuten arvostelu antaa ymmärtää mutta naisten aseman käsittely ei ollut oikeasti kirjassa tärkeää, jääden puolitiehen vain kirjan kulissiksi, joten historiallisena kuvauksena sitä ei kannata pitää. Mitään oikeita seurauksia tuonajan normien ja sääntöjen rikkomisesta ei seuraa. Tapahtumat olisi voitu sijoittaa mille aikakaudelle vaan. Koska hahmot käyttäytyvät ja ajattelivat täysin kuin nykyajan ihmiset, joten miksei kirjaa oltaisi vain sijoitettu nykyaikaan? Juonta ei olisi tarvinnut muuttaa yhtään.

    Nimestä huolimatta kyseessä oli yllätyksetön rakkaustarina, johon oli tungettu lähes kaikki mahdolliset fanifiktioiden kliseet. Erityisen inhottavaa oli se, että jostain syystä kirjaan oli haettu dramatiikkaa monta sivua pitkällä raiskauskohtauksella. Ja se oli paha juttu, koska tarinan pahis tekee niin, mutta positiivisena kirja esittää Sethin pohdinnat, kun mies hakee lohtua ajatuksesta että Beatricelle on tehty seksuaalista väkivaltaa kun hänet on luvattu toiselle.

    Makunsa siis toki kullakin ja tätä voi lukea romanttisena viihteenä. Morren arvio vastaa kuitenkin vähän enemmän omia näkemyksiäni kirjasta.

    https://morrenkirjablogi.blogspot.com/2013/09/simona-ahrnstedt-unelmia-ja-yllatyksia.html



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)
      Tapanani on kertoa vähän kirjasta ja siitä mitä ajatuksia kirja herätti minussa.
      Kyseisestä lukukokemuksestani on jo seitsemän vuotta, joten nyt on vähän hankala muistella omia ajatuksiani.
      Kirja on kuitenkin fiktiota ja luen paljon kirjoja, joissa tapahtuu paljon kauheampiakin asioita esim. Colson Whiteheadin teoksessa Maanalainen armeija.
      Kirja on kirjailijan ajatusmaailmaa kirjoitettuna. Tietysti on hienoa, että kirjailija paneutuu aiheeseen ja ottaa selvää historiallisesta ajasta. Omasta mielestä olen löytänyt kirjasta paljon asioita, mitkä liittyvät naisten elämään tuona aikana.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta. Huomasin itsekin vasta nyt että tämä arvio on kirjotettu jo aika monta vuotta sitten. :) Tykkään itsekin lukea ahdistavia kirjoja, joissa tapahtuu kamalia ja hahmot joutuvat kärsimään. Ongelma oli nähdäkseni pikemminkin siinä, että tietynlainen itsetietodostavuus tuntui kokonaan puuttuvan tältä kirjalta, koski se sitten seksuaalista väkivaltaa, Beatricen ja Sethin suhdetta tai ylipäätään hahmojen käytöstä. Se sai kirjan tuntumaan jotenkin hyvin fanifiktiomaiselta. Esimerkiksi juuri tuolla pitkällä ja yksityiskohtaisesti kuvatulla raiskauskohtauksella ei tuntunut olevan shokkiarvon lisäksi muuta merkitystä kuin osoittaa vain miten hirveä Beatricen aviomies oli Sethiin verrattuna (ja se että tarinan sankari esitetään parempana vaihtoehtona sankarittarelle kuin raiskaaja, ei ole oikein mikään kehu, vaan asettaa riman Sethille tosi alas).

      Toki tällainen itsetiedostavuuden puute on yleistä uusille kirjailijoille ja kyseinen kirjailija on mielestäni kehittynyt myöhempien kirjojen myötä, mikä on mielestäni hienoa ja ihailtavaa. :)

      Poista
    3. Kiitos kommentistasi :)
      Täytyy tunnustaa, että olen oppinut hyppimään pahimmat kohtaukset yli, ettei mene yöunet.
      En ole tutustunut kirjailijan muuhun tuotantoon, voi olla, että alitajuntaa jäi painamaan juuri kyseinen kohtaus.
      Uskon, että oikeassa elämässä kertomasi kohtaus vaikuttaisi vuosikausia eri tavoin raiskattuihin naisiin. Uuden suhteen luominen ei olisi helppoa. Tunne-elämä kokisi kovan kolauksen. Kirjoissa raiskataan paljon naisia. En tiedä mistä se johtuu, mutta ei siitä tarvitse sivukaupalla kirjoittaa.

      Poista