keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Patricia Harman: Hope Riverin kätilö


Minusta on tuntunut suurimman osan elämästäni, että näen unta. Herään silloin tällöin, toisinaan kuukausiksi, toisinaan minuuteiksi. Olen näytelmän henkilö enkä osaa sanoa, kuvittelenko kaiken vai tanssittaako minua suuri nukkemestari.

Hope Riverin kätilö on Yhdysvalloissa yli kolmekymmentä vuotta kätilönä työskennelleen Patricia Harmanin ensimmäinen romaani. Hän on aiemmin kirjoittanut kaksi muistelmateosta. Kirjan päähenkilö oli Patience Murphy, joka ei ollut hänen oikea nimensä. Syy nimenmuutokseen ja muuttoon Hope Riverin kaivoskylään Appalakeille johtui siitä, että hän oli etsintäkuulutettu. Patience muutti Hope Riveriin kätilö Kellyn kanssa ja Kellyn kuoleman jälkeen Patiencesta tuli kylän kätilö. Kirjassa eletään suuren laman jälkeisiä vuosia 1929-30, joten köyhyys ja puute näkyvät joka paikassa. Perheillä ei ollut aina vara maksaa kätilölle palkkaa, joten Patience yritti selvitä omavaraistaloudessa kasvattamalla oman ruokansa. Toisinaan palkkiona oli tavaraa tai vähän ruokaa, toisinaan jopa kana.
Synnytysmatkoille Patience tultiin hakemaan joko aasilla, hevosvankkureilla tai autoilla. Tuohon aikaan ei juuri autoja ollut ja tietkin olivat mitä olivat.

Viiden minuutin kuluttua hauta on valmis. Polvistun sen viereen kädet ristissä. Muistan hetken hiljaisuudella äitiä, joka menetti tämän keskoslapsen - naista, joka on jossain rinnat täynnä maitoa ja sydän niin raskaana, että hän vaipuisi Hope Riverin pohjaan, jos hyppäisi veteen.

Kirjan kuvioissa Patiencen aiempi elämä tuli tutuksi vastoinkäymisineen ja syykin selvisi miksi hän oli pakomatkalla. Hope Riverissä oli omat ongelmansa. Yksi vaikeimmista ongelmista oli mustien ja valkoisten epätasa-arvo. Osa valkoisista hyväksyi mustat, mutta Ku Klux Klan oli herätetty pelottelemaan mustia ja valkoisia, jotka olivat mustien kanssa tekemisissä. Patience oli ottanut apulaisekseen mustan tytön, jota hän koulutti kätilöksi. Tyttö asui Patiencen luona. Patiencea varoitettiin olemaan varovainen, sillä hän auttoi myös mustia äitejä synnytyksissä.

Auton ajovalot pyyhkivät makuuhuoneeni vinoa kattoa. Mitä nyt? Toinen lapsiko? Tallustan katsomaan ikkunasta ulos ja hämmästyn nähdessäni kolmen auton nousevan ylämäkeen mutkittelevalla tiellä. Tämä ei voi tietää hyvää.
"Bitsy!" hihkaisen seinän läpi. "Pukeudu!" Kukaan ei tule hakemaan kätilöä kolmella autolla. "Nyt on piru irti!"

Hope Riverin kätilö on lämminhenkinen kirja Patience Murphysta, joka vaaroja uhmaten auttoi luonnonmukaisissa synnytyksissä Länsi-Virginian vuorilla. Koskaan hän ei tiennyt mitä vastassa odotti, kun hän lähti tuntemattomien hakijoiden matkaan. Yleensä kätilö haettiin vasta sitten, kun oli vaikeuksia normaalissa synnytyksessä. Patiencesta tuli hyvä ystävä paikallisen eläinlääkärin kanssa ja hänen mukanaan Patience tutustui myös eläinten synnytyksiin, poikimiseen ja varsomiseen. Kirjan sivuilla oli myös hiukkasen rakkautta ilmassa, josta pidin paljon. Hope Riverin kätilö on vuoden 2014 käännöskirjallisuuden parhaimmistoa. Suosittelen lämpimästi tätä ennakkoluulojen, köyhyyden ja ikävien ja samalla ihanien muistojen värittämää kirjaa urhoollisesta kätilöstä.

"Syntymä ja kuolema, niin tiukasti yhteen punoutuneet. Rakkaus, syntymä, kuolema, minun trilogiani."

Patricia Harman, Hope Riverin kätilö *****
suom. Sari Karhulahti
Bazar 2014
s. 447
The Midwife of Hope River 2012

2 kommenttia:

  1. Hope Riverin kätilön hienoutta oli, että tarina hallittiin loppuun asti ilman, että lukija olisi joutunut siirappiin. Hieno kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja koska kirjoittaja on oikea kätilö, kirjan synnytykset ovat kuvattu oikein. Tarina on hieno ja kiinnostava, ei tyypillinen amerikkalaiskirja, sillä mukana ei ollut pintakiiltoa, vaan tavallisia ihmisiä :)

      Poista