Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä

Sinikka Nopola on tullut tunnetuksi lastenkirjoista, joita hän on kirjoittanut siskonsa Tiina Nopolan kanssa. Onko teillä tämmöistä? teos on ensimmäinen Sinikka Nopolan kirjoittama aikuisten kirja, jonka luin. Arja bloggasi Onko teillä tämmöistä? teoksesta ja kiinnostuin kirjasta kovasti. Kirja laittaa ajattelemaan omaa käytöstä ja pinttyneitä tapoja, kirja suorastaan huiskauttaa hämähäkin verkot silmäkulmista ja katse kirkastuu ja näköalat laajenee. Arja kertoi bloggauksessaan miten pakastimen puhdistus laajeni aika laajaksi operaatioksi, sillä siivotessa silmään tarttui kaikkea sellaista mikä alkoi häiritä silmää. Tämä liittyy tuohon kirjan otsikkoon.

Meillä on tämmöistä : Meidän saarikoti on vanha, jostakin 30-luvulta ja sitä on laajennettu 40-luvulla. No aikojen kuluessa sinne on kuskattu kaikki suvun vanhat huonekalut, telkkarit, pakastimet ym. arvottomat roinat, joten tavaraa on, vaikka on me sitä viety veneellä romukeräämöihin ja poltettu, mutta se ei näköjään ikinä lopu nyt kun nuoriso on keksinyt tuoda tavaransa sinne. Pitänee laittaa kyltti, että tänne jätetyt tavarat poltetaan.

Viimeksi, kun mies aikoi polttaa tavaraa ajattelin heitellä yläkerrasta vanhaa romua polttokasaan. Loppujen lopuksi heitin ikkunasta pihalle kolme sohvaa, neljä nojatuolia, kirjahyllyn, sohvapöydän, 10 patjaa, ainakin 10 mattoa, vessankaapin, lehtilaatikoita täynnä lehtiä jne. Ne lehdet paloivat hassusti, sillä koko taivaalle levisi lehdenpalasia. Onneksi oli sadepäivä. Meillä on siis tällaista, että meillä molemmilla mopo karkaa käsistä homma kuin homma. Kyllä minä niin odotan seuraavaa sadepäivää. Siis siellä yläkerrassa ei ole voinut tehdä mitään, kun sitä on pidetty varastona. Ehkä minä saisin sinne pienen kirjastohuoneen.

Nipvet jatkoi Novellihaastetta ja ajattelin täräyttää kaikki nämä hauskat ja tragikoomiset esseet, kolumnit ja novellit siihen haasteeseen, sillä kunnon rajoja onko kirjoitus jokin näistä ei ole, vaan tarinat ovat yhtä määrittelemättömiä kuin tyylilajit, joista löytyy satiiria, ironiaa ja komiikkaa. 71 kirjoitusta on hyvä saldo novellihaasteeseen. Nopolan Sinikan kirjassa nyt sattui olemaan niin monta kirjoitusta, jos laskin ne oikein.

Eniten pidän Anskusta ja Perasta ja niitä tarinoita on yhteensä 16. Pari jaksaa olla eri mieltä jokaisesta asiasta. Pera on positiivinen ja Ansku negatiivinen, Pera puhuu aidasta ja Ansku aidanraoista ja jokainen tarina päättyy samalla tavalla, kun Pera sanoo: Asia selvä.

Minusta oli myös hauska muistella omia ensimmäisiä juttuja kirjoitusten tyyliin, joiden pääotsikko oli Mitä elämästä muistetaan, suosittelen muillekin lukijoille muistelemista:

Ensimmäinen nukkeni

Ensimmäinen lahjoitukseni

Ensimmäinen kirjani

Ensimmäinen spagaattini

Ensimmäinen virheeni

Ensimmäinen roolini

Ensimmäinen lääkärikirjani

Ensimmäinen ulkomaanmatkani

Ensimmäinen äänilevyni

Ensimmäinen lentoni

Ensimmäinen kirjeenvaihtotoverini

Ensimmäinen työpaikkani

Ensimmäinen ihastukseni

Ensimmäinen kannanottoni

Ensimmäinen paitapukuni

Ensimmäinen asuntoni

Voisin kertoa tuosta spagaatista, siis omasta spagaatista, sillä yritin jossakin vaiheessa osua jalalla kattolamppuun (?!). Ja minä osuin. Tosin lensin sen jälkeen lattialle ja taju hävisi, mutta minä osuin ja sen jälkeen se kattolampun potkiminen oli jo paljon helpompaa, niin että se ei särkynyt. Kyllä sitä on ollut jossakin vaiheessa ihan päätön. Sinikka Nopolan melkein yhtä hauskasta spagaatista voit lukea Onko teillä tämmöistä kirjasta? Uskon, että luet kirjaa suupielet ylöspäin.

Sinikka Nopola, Onko teillä tämmöistä? 

Wsoy 2017

s. 175

lyhyitä tarinoita